Olemme opeopiskeluissakin jo sivunneet oppimisen eri teorioita, mutta en referoi niitä tässä, ainakaan tietoisesti. Onhan tietysti mahdollista, että olen oppinut teorioista jotain, omaksunut ne omaksi ajattelukseni, enkä enää osaa erottaa teoriaa omista alkuperäisiä neitseellisistä ajatuksistani :)
Mielestäni oppiminen on eri asitien kautta tuleviin ärsykkeisiin reagoimista eri tavoin. Ärsykkeistä seuraa tietty toiminta keskushermostossa (aivot, selkäydin), jossa päätetään tietoisesti tai tiedostamatta vaste ärsykkeeseen.
Ärsyke voi olla esimerkiksi fyysinen aistimus, jonka kehon reseptorit aistivat, ja johon reagoidaan selkäydintasolla refleksillä. Samoin ärsyke voidaan saada aikaiseksi tietoisella tasolla, esim. lukemalla. Kun luen tekstiä, ymmärrän siitä ainakin osan, se tallennetaan aivoihin, ja voin käyttää ymmärtämääni asiaa myöhemmin hyväkseni toivottavasti useissa asiayhteyksissä.
Eri ihmiset oppivat eri tavoilla. Sama tapa ei sovi kaikille. Toinen oppii parhaiten lukemalla, toinen tekemällä, kolmas ei kykene kumpaankaan. Mielestäni ihminen oppii parhaiten löytämällä oman parhaan tapansa oppia, keskittymällä omiin vahvuuksiinsa. Uskon että oma paras tapa oppia löytyy usein valikoitumisen kautta, jolloin ihminen ajautuu yrityken ja erehdyksen kautta opettamaan itsellensä täysin erilaisia asoita samalla tavalla. Vanhan koulukunnan opetusmenetelmät ovat olleet tasapäistäviä, joissa jokaisen olisi pitänyt oppia samat asiat samalla tavalla. Onneksi siitä ollaan pääsemässä, ja oppijoita ollaan valistamassa valmiiksi mietityistä yleisistä oppimistavoista. Monet älykkäät, luovat ja erityiset ihmiset ovat kärsineet tasapäistämisestä, jolloin heidän lahjakkuutensa on jäänyt huomaamatta, tai se on haluttu nujertaa.
Kun mietin miten itse opin parhaiten, en osaa antaa suoraa vastausta. Oppimistapani on muotoutunut elämän varrella juuri valikoitumisen kautta. Toisaalta pystyn suorittamaan, jollon saatan ottaa ylhäältä annetun oppimismallin ja SUORITAN sillä vaaditun oppimistason. Tämä ei välttämättä ole oppimistason kannalta hyvä malli, joten minun pitäisi ehkä tarkemmin suunnitella/fiilistellä sitä millä strategialla oppinista lähden tavoittelemaan. Näissä ope-opinnoissa tämä korostuu, mikä on aivan loistavaa. Voi valita oman oppimismenetelmänsä ryhmänsä kanssa, ja samalla tietysti oppia opettamaan samoja menetelmiä tuleville oppilailleenkin.
En ole opettanut millään alalla päivääkään, mutta tulevat opetusaineeni ovat tietotekniikka ja/tai terveystieto/liikunta. Haluan selvittää mahdollisuuksien mukaan oppilaitteni taustan ja tutustua heihin mahdollisimman paljon, jotta voisin valita oikeanlaiset opetusmenetelmät, joiden avulla saisin motivaation mahdollisimman korkealle samalla kun oppiminen olisi mukavaa, mahdollisimman kivutonta. Ammatillisissa oppilaitoksissa opettaminen olisi tietysti käytännönläheistä. Olen luonteeltani melko rauhallinen, jonka avulla haluaisin viestiä oppilailleni varmuutta ja rauhaa, jonka avulla kyllä selviämme yhdessä oppimishaasteista. Auktoriteettini haluan luoda pitkällä kokemuksella työelämässä. Haluan viestiä, että minulta voi kysyä käytännön esimerkkejä opetettavasta teoriasta.
Tietotekniikka on laaja ala. Siihen kuuluu niin, ohjelmistotekniikka kuin laitetekniikka ja elektroniikkakin. Haluaisin keskittyä ohjelmistotekniikkaan. Sen opiskelussa tietty yleissivistävä teoriaosa ohjelmoinnin universaaleista lainalaisuuksista on tarpeen, mutta sen jälkeen ohjelmoimaan oppii ohjelmoimalla, samoin kuin vierasta kieltä oppii puhumalla sitä.
Terveystieto/fysiologia ja anatomia. Terveystieto kuuluu yleissivistykseen, joka on aika järkeen käyvää. Ajattelemalla esim. ruokavalintoja, melko moni ymmärtää järkevät valinnat, muutamia ansoja lukuunottamatta, jotka pitää oppia. Anatomia ja fysiologia sisältää jonkin verran ulkoaopiskelua esim. lihaksien ja luiden nimissä, mutta niiden toiminnan voi puolestaan päätellä nivelien liikuvuuden kautta.
Oppimista tapahtuu jos on motivaatiota. Motivaatiota on jos on kiinnostusta. Kiinostuksen syntyminen onkin monimutkaisempaa. Miksi minua kiinnostaa tietyt asiat ja miksi tietyt asiat eivät kiinnosta. Oppimisen epäonnistuminen on melko käänteinen prosessi oppimiselle.
Tällä perusteella opiskeltava asia pitää pukea sellaiseen pakettiin, sopivaan asiayhteyteen, joka kiinnostaa opiskelijaa. Muodostuuko ongelmaksi se, että jokaiselle oppilaalle ei voida paketoida menetelmiä henkilökohtaisesti?
Et ollut käsitellyt eri oppimisteorioita kirjoitelmassasi, mutta olit pohdiskellut aihetta monipuolisesti omasta näkäkulmastasi. Itse olin ehkä hieman laaja-alaisestikin lähtenyt pohtimaan aihetta ihmiskäsityksen kautta. Olit tuonut esille omaa tulevaa toimintaasi opettajana ja pohtinut omia vahvuuksiasi. Se oli hienoa, koska opiskelujen edetessä voit peilata näitä vahvuuksiasi eri oppimisnäkemyksiin ja se toimii pohjana opiskelullesi. Opettajana on hyvä pohtia myös opiskelijoiden erilaisuutta oppijoina, kuten olit tehnyt kirjoitelmassasi. Siten voidaan kehittää omaa toimintaa opettajan työssä opiskelija-ystävälliseen suuntaan. Se välittyykin kirjoituksestasi hyvin, että haluat olla opettaja, jonka luokse on helppo tulla ja joka on opiskelijalle kanssakulkija. Mutta auktoriteetti saavutetaan laajalla käytännön ja teorian tietämyksellä, joka on valjastettu opiskelijoiden käyttöön oppimisen tueksi.
VastaaPoistaHyviä esimerkkejä siitä, miten oppimisen voi ymmärtää ja kuinka se koetaan eri tavoin. Olisi tosiaan syventänyt ja selkeyttänyt tekstiä (ja osoittanut ksäitteiden hallintasi), jos mainitsemat esimerkit olisi vielä kytketty noihin teorioihin. Esimerkkisi joka tpauksessa käsittelevät selvästi eri oppimisnäkemyksiä, et vaan suoraan ilmoita sitä pohdinnassasi.
VastaaPoista