Kokoonnuimme opetusharjoittelun aloitusseminaariin paikan päälle OAMK:n tiloihin tai Pentti Hanhelan AC-huoneeseen, jossa suurin osa ope-opiskelijoista oli läsnä.
Opiskelijakollegoiden kommentteja kuunnellessani ja viestejä lukiessani kävi selväksi, että saimme aloitusseminaarista valtavasti intoa, uskoa ja luottamusta siihen että selviämme opetusharjoittelusta. Tämä lienee jossain määrin aika selvääkin niille opiskelijoille, jotka jo toimivat opettajina. Hekin saivat kuitenkin uskoa siihen, että voivat katsoa opettajana toimimistaan uusin silmi, uusien menetelmien kautta.
Tilaisuudessa käytiin yksityiskohtaisesti läpi se, mitä opetusharjoittelu pitää sisällään, mistä se koostuu ja miten käytettävissä oleva harjoitteluaika jakautuu. Aiempien vuosien opiskelijoiden kommentteja leimasi toteamus ajan loppumisesta. Monille oli tullut yllätyksenä suunnittelun suuri osuus käytettävissä olevasta ajasta.
OAMK:lla on kattava sivusto netissä opetusharjoittelusta kirjallisessa muodossa. Toisaalta toivoisi, että sieltä löytyisi myös tämä aloitusseminaarissa läpikäyty enemmän visuaalinen materiaali. Joka tapauksessa opetusharjoittelun prosessi käytiin hyvin läpi, myös kysymyksille oli riittävästi aikaa. Välillä tosin luokkahuoneessa läsnäolleiden ääni ei monin paikoin kantautunut AC:n välityksellä.
Minulla ei ole aikaisempaa opettajakokemusta, mistä syystä minulla on erityiset odotukset opetusharjoittelun suhteen. Tärkein oppimani tulee olemaan kokemus opettajan työstä. Lisäksi haluaisin suorittaa opetusharjoittelun terveydenhuolto-oppilaitoksessa, koska opiskelen alaa, mutta minulla ei ole siitä työkokemusta. Työkokemusta minulla on alalta jolla hain opettajakoulutukseen, eli tietotekniikasta. Senkin opettaminen minulle sopii, mutta parasta olisi jos pääsisin opettamaan hyvinvointiteknologia-kurssia sote-puolelle, koska siinä yhdistyvät molemmat kompetenssini.
torstai 27. marraskuuta 2014
Oppimisen ja osaamisen arviointi. 9. APE teema virtuaali-istunto 26.11.
Yhdeksännessä, ja toista portfoliopysäkkiä huomioon ottamatta viimeisessä, APE-virtuaali-istunnossa olimme opettajan työn kovimmassa ytimessä: Arvioinnissa.
Syksy on mennyt vauhdikkaasti ope-opintojen merkeissä, mutta on samalla tuonut aikataulullisia ja ajankäytöllisiä haasteita arkemme muihin askareisiin, kuten työn tekoon, muuhun opiskeluun ja perhe-elämään. Tästä huolimatta lähes kaikki ope-opiskelijat ovat motivoituneita, uuden opin ja tietämyksen myötä entistä kiinnostuneempia opettamisen saloista. Näinkö se menee tässäkin asiassa: "Mitä enemmän tietää, sitä vähemmän ymmärtää tietävänsä." Toisaalta kun pääsee tietyn kynnyksen yli, alkaa tulla tunne, että ymmärtääkin jotain. Kaikki vastaantulevat asiat eivät olekaan enää pelkkää hepreaa, vaan niissä on jotain tuttuakin. Mitä pidempään itseään liemissä keitteleee, aiheeseen syventyy, sitä suurempi osa vastaan tulevasta asiasta onkin jo tuttua. Tästä kun pääsee seuraavalle tasolle, jossa osaa jo soveltaa aiemmin opittua tai jopa kehittää uutta aiemman pohjalle, ollan päästy tavoitteeseen, ja samalla toteutettu teoriamalli syvästä oppimisesta.
Ydinsisältönä virtuaali-istunnossa oli siis: Miten arvioin oppimista ja osaamista ammatillisena opettajana?
Ryhmien virikekysymykset olivat seuraavanlaiset:
1. Mitä arviointi on ja miten arvioidaan? Ryhmä 1.
2. Millainen arviointi edistää oppimista? Ryhmä 2.
3. Mitä arviointimenetelmiä opettajalla on käytössä? Ryhmä 3.
4. Mikä on itse- ja vertaisarvioinnin merkitys oppimisprosessa? Ryhmä 4.
Ryhmä 5 toimi palauteryhmänä.
Henkilökohtaisesti olin palateryhmän edustajana yhdessä Anun kanssa AC-huone Rannassa, joka on Ryhmän 1 kotipesä. Sessio lähti hieman tahmaisesti liikkeelle meidän painiskellessamme yhteysongelmien kanssa. Koordinaattori putosi linjoilta, ja häntä odottelimme hetkisen aikaa. Poikkesimme ryhmien edustajien pyynnöstä Optimassa esitetystä esitysjärjestyksestä siten, että R4 aloitti ja R2 oli viimeisenä.
Kaikki ope-opiskelijat Rannassa olivat sitä mieltä, että käsillä oleva sessio oli syksyn sessioista ehkä mielenkiintoisin ja tärkein. Miten arvioida kehittävästi, motivoivasti, kannustavasti? Mitä menetelmiä käyttää formatiiviseen ja summatiiviseen arviointiin. Parhaimmassa tapauksessa opiskelija saa kannustava ja rakentavaa palautetta oppimisprosessinsa aikana, joka vaikuttaa osaamisenarvioinnissa positiivisesti.
Merkille pantavaa myös arvioinnin suhteen, mikä leimaa koko ape-opintoja, on se, että menetelmiä on PALJON! Istunnon jälkeen uskon vakaasti, että jokaiseen tilanteeseen, kaikille aloille ja jokaiselle opiskelijalle sopivat arviointimenetelmät on olemassa sekä oppimiseen että osaamiseen liittyen. Siinä määrin lukuisat olivat vaihtoehdot esim. R3:n opetustuokiossa. Mikäli keksityt menetelmät eivät kuitenkaan riitä, on opettaja vapaa kehittelemään uusia :) Tämä antaa uskoa opetukseen ja rohkaisee opettajia siitä, että oppiminen/opettaminen ei ole tänäpäivänä tasapäistävää pänttäämistä/luennnointia, vaan monimuotoista, joustavaa ja kannustavaa.
Ryhmädynamiikkamme sen kuin jatkaa kehtittymistään, "AC-kielen" alkaessa olla jo natiivi-tasolla. Itsevarmuus ja rauhallisuus leimaa kaikkia opetustuokioita, ajankäytönhallinnan ongelmatilanteiden loistaessa poissaolollaan.
Lopuksi koordinaattorit jäivät yhteiseen AC-huone Saunaan saamaan ohjeistuksen Tutoreilta palautetta varten. Kuinka ollakaan osa koordinaattoreista, minä itse mukaan lukien, tipahtivat langoilta samanaikaisesti. Syykin selvisi myöhemmin illalla: Elisan verkoissa oli ollut laja-alainen valtakunnallinen vikatilanne, joka aiheutti ongelmia sekä matkapuhelinpuolella, että kiinteissä yhteyksissä. Veikkaanpa että tipahtaneet olivat Elisan piuhan päässä :)
Hienoa nähdä ape-opiskelijakollegat Oulun lähipäivillä joulukuussa :)
Syksy on mennyt vauhdikkaasti ope-opintojen merkeissä, mutta on samalla tuonut aikataulullisia ja ajankäytöllisiä haasteita arkemme muihin askareisiin, kuten työn tekoon, muuhun opiskeluun ja perhe-elämään. Tästä huolimatta lähes kaikki ope-opiskelijat ovat motivoituneita, uuden opin ja tietämyksen myötä entistä kiinnostuneempia opettamisen saloista. Näinkö se menee tässäkin asiassa: "Mitä enemmän tietää, sitä vähemmän ymmärtää tietävänsä." Toisaalta kun pääsee tietyn kynnyksen yli, alkaa tulla tunne, että ymmärtääkin jotain. Kaikki vastaantulevat asiat eivät olekaan enää pelkkää hepreaa, vaan niissä on jotain tuttuakin. Mitä pidempään itseään liemissä keitteleee, aiheeseen syventyy, sitä suurempi osa vastaan tulevasta asiasta onkin jo tuttua. Tästä kun pääsee seuraavalle tasolle, jossa osaa jo soveltaa aiemmin opittua tai jopa kehittää uutta aiemman pohjalle, ollan päästy tavoitteeseen, ja samalla toteutettu teoriamalli syvästä oppimisesta.
Ydinsisältönä virtuaali-istunnossa oli siis: Miten arvioin oppimista ja osaamista ammatillisena opettajana?
Ryhmien virikekysymykset olivat seuraavanlaiset:
1. Mitä arviointi on ja miten arvioidaan? Ryhmä 1.
2. Millainen arviointi edistää oppimista? Ryhmä 2.
3. Mitä arviointimenetelmiä opettajalla on käytössä? Ryhmä 3.
4. Mikä on itse- ja vertaisarvioinnin merkitys oppimisprosessa? Ryhmä 4.
Ryhmä 5 toimi palauteryhmänä.
Henkilökohtaisesti olin palateryhmän edustajana yhdessä Anun kanssa AC-huone Rannassa, joka on Ryhmän 1 kotipesä. Sessio lähti hieman tahmaisesti liikkeelle meidän painiskellessamme yhteysongelmien kanssa. Koordinaattori putosi linjoilta, ja häntä odottelimme hetkisen aikaa. Poikkesimme ryhmien edustajien pyynnöstä Optimassa esitetystä esitysjärjestyksestä siten, että R4 aloitti ja R2 oli viimeisenä.
Kaikki ope-opiskelijat Rannassa olivat sitä mieltä, että käsillä oleva sessio oli syksyn sessioista ehkä mielenkiintoisin ja tärkein. Miten arvioida kehittävästi, motivoivasti, kannustavasti? Mitä menetelmiä käyttää formatiiviseen ja summatiiviseen arviointiin. Parhaimmassa tapauksessa opiskelija saa kannustava ja rakentavaa palautetta oppimisprosessinsa aikana, joka vaikuttaa osaamisenarvioinnissa positiivisesti.
Merkille pantavaa myös arvioinnin suhteen, mikä leimaa koko ape-opintoja, on se, että menetelmiä on PALJON! Istunnon jälkeen uskon vakaasti, että jokaiseen tilanteeseen, kaikille aloille ja jokaiselle opiskelijalle sopivat arviointimenetelmät on olemassa sekä oppimiseen että osaamiseen liittyen. Siinä määrin lukuisat olivat vaihtoehdot esim. R3:n opetustuokiossa. Mikäli keksityt menetelmät eivät kuitenkaan riitä, on opettaja vapaa kehittelemään uusia :) Tämä antaa uskoa opetukseen ja rohkaisee opettajia siitä, että oppiminen/opettaminen ei ole tänäpäivänä tasapäistävää pänttäämistä/luennnointia, vaan monimuotoista, joustavaa ja kannustavaa.
Ryhmädynamiikkamme sen kuin jatkaa kehtittymistään, "AC-kielen" alkaessa olla jo natiivi-tasolla. Itsevarmuus ja rauhallisuus leimaa kaikkia opetustuokioita, ajankäytönhallinnan ongelmatilanteiden loistaessa poissaolollaan.
Lopuksi koordinaattorit jäivät yhteiseen AC-huone Saunaan saamaan ohjeistuksen Tutoreilta palautetta varten. Kuinka ollakaan osa koordinaattoreista, minä itse mukaan lukien, tipahtivat langoilta samanaikaisesti. Syykin selvisi myöhemmin illalla: Elisan verkoissa oli ollut laja-alainen valtakunnallinen vikatilanne, joka aiheutti ongelmia sekä matkapuhelinpuolella, että kiinteissä yhteyksissä. Veikkaanpa että tipahtaneet olivat Elisan piuhan päässä :)
Hienoa nähdä ape-opiskelijakollegat Oulun lähipäivillä joulukuussa :)
torstai 13. marraskuuta 2014
Sadun ja Anniinan MO-tehtävä
Kiitos miellyttävästä MO-tehtävä kokemuksesta. Olitte laatineet Wordpress alustalle hienon ja loogisen esityksen.
Osuitte aiheeseenne: "Opetussuunitelman merkitys ammatillisessa kasvussa." hyvin, ja vieläpä linkittäneet hienosti virtuaali-istunnon ennakkotehtävään. Hyvin hoksattu!
Tehtävässänne oli kuvattu ammatillisen kasvun määritelmä ja käsite. Ammatillista kasvua ja ammatiin kasvua tapahtuu siis koko elämän ja työuran ajan. Opetussuunnitelma kattaa ilmeisesti tästä kasvusta sen osan jonka aikana ollaan opetuksen järjestäjän vaikutuksen alaisena.
Osuitte aiheeseenne: "Opetussuunitelman merkitys ammatillisessa kasvussa." hyvin, ja vieläpä linkittäneet hienosti virtuaali-istunnon ennakkotehtävään. Hyvin hoksattu!
Tehtävässänne oli kuvattu ammatillisen kasvun määritelmä ja käsite. Ammatillista kasvua ja ammatiin kasvua tapahtuu siis koko elämän ja työuran ajan. Opetussuunnitelma kattaa ilmeisesti tästä kasvusta sen osan jonka aikana ollaan opetuksen järjestäjän vaikutuksen alaisena.
keskiviikko 12. marraskuuta 2014
Opetussuunnitelmat ja opetuksen suunnittelu. Virtuaali-istunto 11.11
Tällä kertaa opetustuokiomme aihe oli suoraan asiamme ytimessä: Opetussuunnitelmat ja opetuksen suunnittelu, jonka ydinsisältönä oli opetussuunnitelman käyttäminen ja kehittäminen ammatillisena opettajana.
Virikekysymykset ja jakautuivat ryhmille seuraavasti:
1. Mikä on osaamisperustainen opetussuunnitelma? Ryhmä 2.
2. Mitä ECVET tarkoittaa? Ryhmä 3.
3. Miten opetusta suunnitellaan. Mitkä tekijät siihen vaikuttavat? Ryhmä 4.
4. Mitä ydinainesanalyysi tarkoittaa? Ryhmä 5.
Ryhmä 1. palauteryhmä.
Tässä vaiheessa koulutusta alkoi todella tuntua sille, että olemme ryhmäytyneet kunnolla ja olemme sisäistäneet opiskeluympäristömme. AC huoneessamme oli leppoisa tunnelma, ei ollut turhaa jännittämistä. Opetukseen oli tullut jälleen lisää varmuutta ja luottavaisuutta. Tekniikkakin toimi moitteetta ja kaikki olivat valmistautuneet huolella. Luotamme itseemme, että selviydymme ja osaamme improvisoida tarpeen/aikataulun vaatiessa. Tämä kaikki näkyi laatuna, josta tutorimmekin olivat iloisia ja tyytyväisiä.
Opetusmenetelmissäkin oli jälleen uusia variaatioita. On todella mielenkiintoista seurata mitä kaikkea keksimmekään. Toisaalta on hyvä kartoittaa opetusmenetelmiä ja työkaluja verkko-opetuksessa, mutta jossain vaihdeessa liiallinen kirjo saataa kääntyä itseään vastaankin, kun aina pitää opetella uuden työkalun niksit sekä opettajana että oppilaana. Jossain vaiheessa voi valita sen mitä oletustyökaluja käytää. Toki työkalupakkia pitää tarkastella aika-ajoin, jotta se pysyy validina ja ajantasalla.
Sitten muutama sananen opetustuokioista. Ensimmäinen aihe ryhmällä 2, oli kuumottavan kutkuttava osaamisperustainen opetussuunnitelma. Kävimme hyvän keskustelun väittelyn keinoin. Suurin osa ryhmästä, myös vastutus-roolin saaneet olivat sillä kannalla, että tämä on hyvä asia. Tosin teoreettisen oppimisen kannatustakin löytyi. Tässä pitää vain pitää huolta siitä, että nekin jotka oppivat lukemalla teoriaa, eivät jää syrjään ja tekemällä oppivien jalkoihin, vaan että heilläkin on mahdollisuus opiskella se ammatti johon heillä on taipumusta ja kiinnostusta.
ECVET-sana ei ollut minulle ennestään tuttu, mutta ennakkomateriaaliin tutustuminen avasi aiheen hyvin. Kyseessä on eurooppalainen opintojen siirrettävyyttä ja läpinäkyvyyttä lisäävä järjestelmä. Ajatus on hyvä: Euroopassa opiskelut ja tutkinnot olisivat hyödynnettävissä eri maissa. Tämä vähentäisi byrokratiaa, hyväksilukemisien osalta. Selkeyttäisi pätevyyksiä. Asialla on kuitenkin toinenkin puolensa: On varmasti aika haasteellista arvottaa eri maissa suoritettuja tutkintoja. Ovatko ne siinä määrin samanlaisia, että ne pätevöittävät toimimaan toisessa maassa vallitsevien normien mukaisissa ammateissa.
Ryhmän 4 aiheena oli opetuksen suunnittelu. Harvoin on samankaltaista yksimielisyyttä: Ilman suunnittelua ei ole opetusta. On mahdotonta lähteä opettamaan ilman että on ottanut huomioon ryhmän lähtötason, tavoitteet, resurssit yms. seikat. Opetuksen suunnittelu on opettajan ydinosaamisaluetta.
Ryhmään 5 kuuluvana meillä oli aiheena ydinainesanalyysi. Vaikka nimi viittasi hieman ydinfysiikan puolelle, helpotuksekseni pysyttelimme kuitenkin turvallisesti opetuksen suunnittelun saralla. Ydinainesanalyysissä luokitellaan opetettavat asiat kolmeen luokkaan: Ydinaines, erityisaines ja täydentävä aines. Useinhan olisi mukava perehtyä opetettavaan aiheeseen juuriaan myöden, pöyhentäen täydellisesti aiheen a:sta ö:hön. Opettajan on kuitenkin otettava huomioon opetettavan aiheen tärkeys opetettavaan tutkintoon, resursseihin ja opetussuunnitelmaan nähden. Kurssin sisällöstä on valittava näillä reunaehdoilla se aines, joka on osattava, lopun jäädessä erityisainekseksi ja täydentäväksi ainekseksi. Voisi kuvitella, että se mitä ehditään opettaa/opiskella riippuu aina paljon ryhmästä, sen motivaatiosta ja kyvyistä, mutta myös esim. poissaoloista ja muista poikkeuksista.
Tämä virtuaali-istunto oli mielestäni tähän saakka mielenkiintoisin, ja tärkein aihe. eAPE-1 on menossa hyvään suuntaan :)
Virikekysymykset ja jakautuivat ryhmille seuraavasti:
1. Mikä on osaamisperustainen opetussuunnitelma? Ryhmä 2.
2. Mitä ECVET tarkoittaa? Ryhmä 3.
3. Miten opetusta suunnitellaan. Mitkä tekijät siihen vaikuttavat? Ryhmä 4.
4. Mitä ydinainesanalyysi tarkoittaa? Ryhmä 5.
Ryhmä 1. palauteryhmä.
Tässä vaiheessa koulutusta alkoi todella tuntua sille, että olemme ryhmäytyneet kunnolla ja olemme sisäistäneet opiskeluympäristömme. AC huoneessamme oli leppoisa tunnelma, ei ollut turhaa jännittämistä. Opetukseen oli tullut jälleen lisää varmuutta ja luottavaisuutta. Tekniikkakin toimi moitteetta ja kaikki olivat valmistautuneet huolella. Luotamme itseemme, että selviydymme ja osaamme improvisoida tarpeen/aikataulun vaatiessa. Tämä kaikki näkyi laatuna, josta tutorimmekin olivat iloisia ja tyytyväisiä.
Opetusmenetelmissäkin oli jälleen uusia variaatioita. On todella mielenkiintoista seurata mitä kaikkea keksimmekään. Toisaalta on hyvä kartoittaa opetusmenetelmiä ja työkaluja verkko-opetuksessa, mutta jossain vaihdeessa liiallinen kirjo saataa kääntyä itseään vastaankin, kun aina pitää opetella uuden työkalun niksit sekä opettajana että oppilaana. Jossain vaiheessa voi valita sen mitä oletustyökaluja käytää. Toki työkalupakkia pitää tarkastella aika-ajoin, jotta se pysyy validina ja ajantasalla.
Sitten muutama sananen opetustuokioista. Ensimmäinen aihe ryhmällä 2, oli kuumottavan kutkuttava osaamisperustainen opetussuunnitelma. Kävimme hyvän keskustelun väittelyn keinoin. Suurin osa ryhmästä, myös vastutus-roolin saaneet olivat sillä kannalla, että tämä on hyvä asia. Tosin teoreettisen oppimisen kannatustakin löytyi. Tässä pitää vain pitää huolta siitä, että nekin jotka oppivat lukemalla teoriaa, eivät jää syrjään ja tekemällä oppivien jalkoihin, vaan että heilläkin on mahdollisuus opiskella se ammatti johon heillä on taipumusta ja kiinnostusta.
ECVET-sana ei ollut minulle ennestään tuttu, mutta ennakkomateriaaliin tutustuminen avasi aiheen hyvin. Kyseessä on eurooppalainen opintojen siirrettävyyttä ja läpinäkyvyyttä lisäävä järjestelmä. Ajatus on hyvä: Euroopassa opiskelut ja tutkinnot olisivat hyödynnettävissä eri maissa. Tämä vähentäisi byrokratiaa, hyväksilukemisien osalta. Selkeyttäisi pätevyyksiä. Asialla on kuitenkin toinenkin puolensa: On varmasti aika haasteellista arvottaa eri maissa suoritettuja tutkintoja. Ovatko ne siinä määrin samanlaisia, että ne pätevöittävät toimimaan toisessa maassa vallitsevien normien mukaisissa ammateissa.
Ryhmän 4 aiheena oli opetuksen suunnittelu. Harvoin on samankaltaista yksimielisyyttä: Ilman suunnittelua ei ole opetusta. On mahdotonta lähteä opettamaan ilman että on ottanut huomioon ryhmän lähtötason, tavoitteet, resurssit yms. seikat. Opetuksen suunnittelu on opettajan ydinosaamisaluetta.
Ryhmään 5 kuuluvana meillä oli aiheena ydinainesanalyysi. Vaikka nimi viittasi hieman ydinfysiikan puolelle, helpotuksekseni pysyttelimme kuitenkin turvallisesti opetuksen suunnittelun saralla. Ydinainesanalyysissä luokitellaan opetettavat asiat kolmeen luokkaan: Ydinaines, erityisaines ja täydentävä aines. Useinhan olisi mukava perehtyä opetettavaan aiheeseen juuriaan myöden, pöyhentäen täydellisesti aiheen a:sta ö:hön. Opettajan on kuitenkin otettava huomioon opetettavan aiheen tärkeys opetettavaan tutkintoon, resursseihin ja opetussuunnitelmaan nähden. Kurssin sisällöstä on valittava näillä reunaehdoilla se aines, joka on osattava, lopun jäädessä erityisainekseksi ja täydentäväksi ainekseksi. Voisi kuvitella, että se mitä ehditään opettaa/opiskella riippuu aina paljon ryhmästä, sen motivaatiosta ja kyvyistä, mutta myös esim. poissaoloista ja muista poikkeuksista.
Tämä virtuaali-istunto oli mielestäni tähän saakka mielenkiintoisin, ja tärkein aihe. eAPE-1 on menossa hyvään suuntaan :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)