Liinun ja Esan MO-tehtävä

Kiitos Liinu ja Esa hienosta ja kattavasta MO-tehtävästä. Teillähän oli aiheena: "Mikä merkitys on motivaatiolla oppimisessa."

Motivaatio on jopa niin tärkeä oppimisessa, että ilman sitä ei tapahdu oppimista. Motivaatio on aiheena myöskin erittäin laaja ja monimutkainen, jolloin aineistoakin on saatavilla riittävästi, jopa runsauden pulaan saakka. Sitä oli mukava lukea. Koinkin, että materiaalia oli tarpeeksi, mutta linkityksiä oli ehkä liian monessa paikassa: MO-tehtävän Optima viestissä, varsinaisessa dia-setissä, ja myöskin linkkien linkkejä oli paljon. Hyvin mielenkiintoisia kaikki, mutta olisin ehkä koonnut linkit paremmin kasaan, tai referoinut linkkien sisällön varsinaiseen dia-settiin.

Ensimmäinen yhteisesti työstetty mind-map aiheuttikin yllätyksen kun ilmaisverisossa yhteismuokkaus-ominaisuutta ei ollutkaan. Onneksi saitte Googlen vastaavan palvelun valjastettua tarkoituksiinne. En tosin aivan täysin ymmärtänyt/sisäistänyt mitä yhteiseen mind mappiin olisin laittanut, mutta lisäsin sinne kuitenkin yhden laatikon ulkoisesta motivaatiosta. :)

Jäin hieman miettimään palkitsemisen vaikutusta oppimiseen. Itse olen oppinut jakamaan isot projektit pienemmiksi osa-projekteiksi, joiden jälkeen palkitsen itseni. Palkinto näissä tilanteissa on lähinnä vapaa-ajan antaminen itselle, mukava vastapainotekeminen, Saavutetun osa-kokonaisuuden tarkastelu ja ihmettely yms. Ehkä itsensä palkitseminen on eri asia, kuin ulkoa tuleva palkinto. Esim. jos kirjoittamisesta saa palkkaa, se voi olla suurin motivaattori kirjoittaa. Jos taas kirjoittaa kirjoittamisen ilosta ja intohimosta, ainoana motivaationaan saada lukijoita, palkitseminen ei ehkä ole se suurin juttu, ellei itsepalkitsemisen kautta tarkastele esim. sitä, että kuinkan monen ihmisen ajatuksiin ja elämään on voinut välittömästi ja välillisesti vaikuttaa omilla kirjoituksillaan.

Jaanan ja Karinin MO-tehtävä.

Hyvä Jaana ja Karin!

MO-tehtäväänne oli helppo seurata. AC-tallenteessa ei ollut liikaa dioja, jolloin oli helppo samanaikaisesti kuunnella luontevaa dialogianne. Jossain vaiheessa dialogi oli tosin edellä dioja, jolloin puhuttiin jo seuraavasta aiheesta (opettajan ohjauksesta) kun dia näytti vielä edellistä aihetta.

Väittelyn aiheena oli itsenäisen opiskelun tehokkuus. Jäin miettimään että onko väittelyn aihe hieman sivussa varsinaisesta aiheesta (itsenäisen opiskelun ohjaaminen). Joka tapauksessa väittely on minusta mainio tapa tuoda itsenäisen opiskelun plussat ja miinukset esille. Meillä opiskelijakollegoinanne on oman mielipiteet asiasta. Hauskaa oli se, että omaa kantaansa ei saanut valita, vaan se oli annettu teidän toimestanne. Tällöin saattoi käydä niinkin että vankkumaton itsenäisen opiskelun kannattaja joutuin miettimään itsenäisen opiskelun huonoja puolia ja puolustamaan niitä, ja päinvastoin :)

Niklaksen ja Maritan MO-tehtävä

MO-tehtävä oli taattua Maritat-tuotannon huippulaatua! :)

Tehtävä oli nerokkaasti laadittu. Teoriapohjaksi oli otettu Kellerin ARCS-malli, joka oli minulle uusi tuttavuus, enkä ollut törmännyt siihen edes omaa MO-tehtävääni tehdessä (Lähtötason selvittäminen ja motivointi). Mitähän muita motivaation malleja on olemassa?

Olin ilahtunut Kellerin mallista, sillä malli mukaili hyvin sitä, miten olin itse ajatellut motivaation rakentuvan. Mielenkiinnon herättäminen on vaativa tehtävä. Mielenkiinnon herättämiskappaleen esimerkkivideo, saattoi joidenkin mielestä olla hauska, mutta saattaisi loukata lähi-idän alueelta olevia ihmisiä. Milenkiinto heräsi luultavasti joka tapauksessa.

Oppimiskysymyksillä oli fiksusti varmistettu, että jokainen joka MO-tehtävään törmää, lukee tekstin/katselee myös videot. Muuten ei ole mahdollista vastata kysymyksiin. Tässä oli opiskelun motivaattorina käytetty ryhmäpainetta. "Jos kaikki muut lähettävät vastaukset Niklakselle ja Maritalle, mutta minä en."

Samoin opittava asia oli pilkottu pienempiin palasiin, ja jokaisen palasen jälkeen oli kuulustelu (oppimiskysymys). Tällä menetelmällä asia opiskellaan (norsu syödään) pieninä palasina, eikä loppukuulustelua tarvita.

Hienoa Niklas ja Marita :)

Opetuksen monipuolisuus. Virtuaali-istunto 23.9

Viidennen virtuaali-istunnon aiheena Ape-opiskelijoilla oli Opetuksen monipuolisuus, jossa aiheet ryhmittäin jakautuivat seuraavasti:

Ydinsisältö: Miten monipuolistan opetuksestani? 
Virikekysymykset:  
1. Miten opetusmenetelmiä luokitellaan? Ryhmä 1.
2. Miten eri opetusmenetelmillä voidaan monipuolistaa oppimista? Ryhmä 2.
3. Mitkä ovat opetuksen perusperiaatteita? Ryhmä 3.
4. Esittele kaksi ammatillisessa koulutuksessa käytettyä / tuntemaasi verkko-opetusratkaisua ja pohdi, miten ne monipuolistivat oppimista? Ryhmä 5.
Ryhmä 4. palauteryhmä.

Opetus oli jälleen laadukasta. Pysyimme hyvin aikatauluissa, mikä kielii kehittyneestä ajankäytönhallinnasta sekä opetusryhmien sisällä, että koordinaattoreiden suunnalla.

Ryhmän 1 aihe oli opetuksen kannalta fundamentaali. Opetusmenetelmiä on monenlaisia, ja ne tehoavat eri tavoilla eri tilanteissa. Onko eri opetusmenetelmien väliset paremmuuserot kuitenkaan näin yksiselitteisiä. Janne.L toi tämän hyvin esille opetustuokion aikana chat-viestillään: Oppiiko hyvästä luennosta kuitenkin paremmin kuin itse opettamalla huonosti?

On totta, että luennoitsijoissa on eroja. Toiset ovat tykätympiä kuin toiset, mutta kaikki eivät kuitenkaan tykkää kaikista, ja vähiten tykätyilläkin voi olla vankka kannattajakuntansa riippuen juuri siitä miten opiskelija oppii, mikä on hänen vahvuutensa oppijana. Kohtaako tämä vahvuus opettajan luennointitavan.

Luennoija voi vangita kuulijansa mielenkiinnon koko luennon ajaksi. Miten tämä tapahtuu? Provosoimalla, aktivoimalla, käyttämällä aistejamme hyväksi, pitämällä kuulijansa varuillaan, herättämällä mielenkiinnon tuomalla esiin epätavanomaisia näkökulmia. Menetelmiä on monia, joista myös luennoitsijan substanssiosaaminen ja luontainen karisma ottavat oman osansa.

Luennoija voi myös vaivuttaa kuulijansa uneen monotonisella, hiljaisella ja hillityllä esiintymisellään. Teoreettinen lähestymistapa ilman yhteyttä käytännön asoihin voi olla monelle ammatilliselle opiskelijalle liikaa, jolloin luennointi ei todellakaan ole paras menetelmä opetettavan asian oppimiseen.

Maassamme on lukuisia luennoitsijoita, valmentajia, joiden luennoille tai valmennukseen pitää maksaa suuria summia. Kuitenkin jos näissä valmennuksissa esille tuotava asia pelkistetään ja tuodaan takaisin teorian muotoon, voi olla ettei sisältö eroa juurikaan siitä mitä voimme jokainen opiskella kirjoista ja muista tietolähteistä. Jollain tavalla tämä kuuluisa valmentaja osaa kuitenkin paketoida ja myydä ajamansa asian kiinnostavaan pakettiin, jonka vastaanottaminen on helppoa ja kiinnostavaa, ja josta olemme valmiita maksamaan suuria summia.

Ryhmän 2 aiheena oli monipuolistavat opetusmenetelmät. Mitä useampaa opetusmenetelmä käytetään, sitä monipuolisempaa opetus on. Mutta lukuisien opetusmenetelmien käyttöhän ei saisi olla itsetarkoitus, vaan opetusmenetelmä tulisi tietysti valita opetettavan asian omaksuttavuuden, tärkeyden ja tarkoituksen mukaisuuden mukaisesti. Tiedotusluontoista asiaa ei ole mielekästä hoitaa yksilöopetuksena, vaan yksinkertaisesti tiedottaa asia kaikille kerralla, sikäli kun tiedotusluontoisella asialla tarkoitetaan asiaa, jonka kaikki ymmärtävät kerralla.

Esimerkkinä Ryhmä 2 käytti tapausta, jossa pohdittiin asiakaspalvelun opettamista kunkin opetusryhmän jäsenen edustaman toimialan kannalta: Millä opetusmenetelmillä opettaisit asiakaspalvelua toimialallasi.

Ryhmän 3 seitsemän oppimisen perusperiaatetta opetustuokio oli ehkä parhaiten suunniteltu ja toteutettu. Ennakkomateriaalikin sisälsi ammattilaistasoisen opetusvideon.

Itse edustan Ryhmää 5, joka opetti virtuaalisiaoppimisympäristöjä. Saimme palauteryhmältä hieman kritiikkiä siitä että etukäteismateriaalin teoriapaketti ei vastannut ydinkysymyksiin. Sen sijaan käyttämämme etukäteiskysely oli palauteryhmän mielestä hyvä.

MO-tehtävä

MO-tehtävämme aiheeksi Anu-Leenan kanssa valikoitui: "Opiskelijan lähtötason selvittäminen ja motivointi". Aihe oli mielestämme kiinnostava, koska oppimisen kannata sekä lähtötaso että motivaatio ovat erittäin keskeisessä roolissa.

Kaikki oppilaat eivät opi samaa tahtia ja samoilla menetelmillä, jolloin ideaalitilanteessa jokaisella opiskelijalla olisi oma uniikki oppimismenetelmänsä ja -tahtinsa. Aiemmin opetuksessa opettajalähtöisessa lähestymistavassa on pyritty siihen, että kaikki oppilaat oppivat samaa tahtia opettajan opettaman asian. Kenellekään ei jää epäselvyyksiä ennen seuraavaa opetettavaa asiaa. Tosiasiassa on kuitenkin niin, että kaikki eivät opi samaa tahtia ja samalla tasolla asioita. Usein joukosta löytyy se joka ei ole oppinut opetettavaa asiaa, ennen kuin mennään jo seuraavaan. Tällöin voi käydä niin, että oppilas ei halua/uskalla pyytää tukea oppimiseen, tai opettajalla ei ole aikaa antaa yksilöllistä tukea, jolloin oppilas vähitellen putoaa kelkasta.
Toisaalta voi käydä myös niin, että lahjakas oppija oppii asiat nopeasti, ja turhautuu kun asioita opetetaan liian hitaasti. Näistä syistä opettajan olisi hyvä olla perillä opetettavan ryhmän lähtötasosta oppimiskapasiteetista, jolloin hän voi ottaa ryhmä- ja yksilöopetuksessa nämä seikat huomioon.

Motivaatio on aivan keskeinen tekijä oppimisessa. Ellei oppilaalla ole mitään syytä oppia opetettua asiaa, oppimista harvoin tapahtuu. Monesti ainut motivaatio on suoritus. Opiskellaan sen verran että päästään kurssista läpi, mutta tiedetään, tai luullaan tiedettävän, ettei tietoa tulla koskaan enää tarvitsemaan uudelleen. Jos esim. työmarkkinatilanne opetettavalla ammatillisella alalla on sellainen, että työnsaanti alalta on epätodennäköistä valmistumisen jälkeen, osa oppilaista voi olla epämotivoituneita opisekelemaan, koska luulevat päätyvänsä töihin aivan muulle alalle. Opettajan tehtävänä tällöin olisi motivoida oppilaita. Pitkään käytössä ollut motivoinnin perusmenetelmä on osaamisen kuulustelu. Mitä useammin osaamista kuulustellaan, sitä pienemmissä osissa teoria opiskellaan ja myös opitaan, ja sitä parempi on läpäisyprosentti, verrattuna siihen että opiskeltava teoria kuulustellaan kerralla, jolloin teoria yritetään päntätä ennen loppukuulustelua. Tällöin kuitenkin käy niin, että iso osa opiskellusta asiasta päätyy lyhytkestoiseen muistiin, ja sitä kautta unohduksiin. Oppimisen kuulusteluihin perustuva motivointi toimii niille, jotka ovat motivoituneita saamaan opintopisteet opetettavasta kurssista. Ne jotka haluavat suorittaa, haluavat todennäköisesti myös valmistua. Ne joiden motivaattorina toimii jokin muu kuin suorituspisteet ovat tällaisessa motivoinnissa pulassa.

Jos ei ymmärretä opiskeltavan asian yhteyttä siihen työhön jota tulevaisuudessa ollaan tekemässä, ja tämä on motivaation lähteenä, voi olla hankala opiskella. Opiskelijalle tulisi heti kurssin alussa tehdä selväksi se miksi ko. kurssi on tarpeellinen työssä pärjäämisen kanalta. Opettajan tulisi tuoda nämä selvästi esille, ja oman kokemuksensa avulla esitellä myös niitä näkökulmia, jotka eivät ole niin itsestään selviä oppilaille. Esimerkiksi talouden suhdanteet ja eri teollisuuden alojen kehittyminen avaavat uusia mahdollisuuksia työllistymiseen. Esimerkiksi kaivos- tai tuulivoimaalan nousu Suomessa ja globaalistikin avaavat monia uusia työllistymisen mahdollisuuksia erilaisille ammattihenkilöille. Oppilaan taustan selvittämällä opettaja voi motivoida oppilasta esittämällä erilaisia oppilaan kiinnostuksen kohteena olevia työllistymisskenarioita.

Päädyimme Anu-Leenan kanssa koostamaan teoriapaketin lähtötason selvittämisestä ja motivoinnista. Lisäksi kuvasimme AC:n avulla kuvitteellisen HOPS-keskustelun opettajan ja oppilaan välillä. Keskustelussa opettaja selvittää oppilaan taustoja ja motivoi häntä opiskelemaan.

Portfoliopysäkki 1. 9.9

Eilen meillä oli ensimmäinen portfoliopysäkki, joka nimenä ehkä hieman johti harhaan siitä mitä istunnossa käsittelimme. Toki jos oppimisnäkemyskirjoitelma on osa portfoliota, mikä tässä vaiheessa selvenikin että on, silloin olimme portfolion ytimessä.

Istunnon alun jälkeen jakauduimme kotiryhmiin vertailemaan ryhmän jäsenten oppimiskäsityskirjoitelmien sisältöjä teoreettisiin oppmiskäsityksiin. Kävimme läpi kunkin teoreettisen mallin, ja mietimme kukin omalta kohdaltamme miten ko. käsittelyssä oleva malli istui omaan oppimiskäsitykseen. Tämä oli oikeastaan ainut asia mikä sivusi prosessiportfoliotamme (blogia).

Oppimiskäsityskirjoitelmasta, ja varsinkin sen palauttamisaikatalusta ja -menetelmästä oli opiskelijoiden kesken useita tulkintoja ennen virtuaali-istuntoa. Optiman tiedoista eri kohdista tietoja yhdistelemällä pystyi päättelemään, että oppimiskäsityskirjoitelman tulisi olla osa portfoliota ennen ensimmäistä portfoliopysäkkiä. Pääasia, että kirjoitelma olisi kuitenkin linkitetty Optiman portfolio-kansioon, josta tuutorit ja vertaisarvioijat voivat käydä sitä lukemassa. Kirjoitelman formaatistakin oli epäselvyyttä, koska jossain puhuttiin kansilehdestä.

Vertaispalautteen antaminen portfolioon ja oppimiskäsityskirjoitelmaan jäi antamatta, koska se rajatiin tämän istunnon ulkopuolelle. Jos ymmärsin oikein, palautteen voi antaa kirjallisesti, suullisesti, yksityisesti tai julkisesti kommentoimalla esim. blogia. Tässä toteutuu virtuaalisen aikuisopiskelun humanismi ja konstruktivismi parhaimmillaan: Ohjeet ovat väljät, voit toimia miten hauluat kunhan itse asia tulee hoidettua. Tämä vaatii hieman adaptoitumista niiltä, jotka ovat viimeksi opiskellessaan tottuneet saamaan yksityiskohtaiset yksiselitteiset ohjeet aikarajoineen. Kun tämän kaikki ymmärrämme ja sisäistämme, uskon että kysymykset vähenevät ja tekeminen suoraviivaistuu.
Aionkin seuraavaksi kommentoida kirjallisesti vertaisarviointi-kolleegani blogia Optimassa.

Kotiryhmäkeskusteluiden jälkeen pidimme pienen tauon, jonka jälkeen alkoi paneelikeskustelu. Keskustelussa oli yksi ryhmä kerrallaan muiden ryhmien kuunnellessa ja kommentoidessa chatitse. Keskustelut olivat varsin mielenkiintoisia, samoin kuin kaikki aiheetkin. Valitettavasti jouduin poistumaan ennen istunnon päättymistä, jolloin minulla jäi viimeisen ryhmän keskustelu kuulematta aikatauluepäselvyyksien takia.

Oppimiskäsityskirjoitelma

Olemme opeopiskeluissakin jo sivunneet oppimisen eri teorioita, mutta en referoi niitä tässä, ainakaan tietoisesti. Onhan tietysti mahdollista, että olen oppinut teorioista jotain, omaksunut ne omaksi ajattelukseni, enkä enää osaa erottaa teoriaa omista alkuperäisiä neitseellisistä ajatuksistani :)

Mielestäni oppiminen on eri asitien kautta tuleviin ärsykkeisiin reagoimista eri tavoin. Ärsykkeistä seuraa tietty toiminta keskushermostossa (aivot, selkäydin), jossa päätetään tietoisesti tai tiedostamatta vaste ärsykkeeseen.

Ärsyke voi olla esimerkiksi fyysinen aistimus, jonka kehon reseptorit aistivat, ja johon reagoidaan selkäydintasolla refleksillä. Samoin ärsyke voidaan saada aikaiseksi tietoisella tasolla, esim. lukemalla. Kun luen tekstiä, ymmärrän siitä ainakin osan, se tallennetaan aivoihin, ja voin käyttää ymmärtämääni asiaa myöhemmin hyväkseni toivottavasti useissa asiayhteyksissä.

Eri ihmiset oppivat eri tavoilla. Sama tapa ei sovi kaikille. Toinen oppii parhaiten lukemalla, toinen tekemällä, kolmas ei kykene kumpaankaan. Mielestäni ihminen oppii parhaiten löytämällä oman parhaan tapansa oppia, keskittymällä omiin vahvuuksiinsa. Uskon että  oma paras tapa oppia löytyy usein valikoitumisen kautta, jolloin ihminen ajautuu yrityken ja erehdyksen kautta opettamaan itsellensä täysin erilaisia asoita samalla tavalla. Vanhan koulukunnan opetusmenetelmät ovat olleet tasapäistäviä, joissa jokaisen olisi pitänyt oppia samat asiat samalla tavalla. Onneksi siitä ollaan pääsemässä, ja oppijoita ollaan valistamassa valmiiksi mietityistä yleisistä oppimistavoista. Monet älykkäät, luovat ja erityiset ihmiset ovat kärsineet tasapäistämisestä, jolloin heidän lahjakkuutensa on jäänyt huomaamatta, tai se on haluttu nujertaa.

Kun mietin miten itse opin parhaiten, en osaa antaa suoraa vastausta. Oppimistapani on muotoutunut elämän varrella juuri valikoitumisen kautta. Toisaalta pystyn suorittamaan, jollon saatan ottaa ylhäältä annetun oppimismallin ja SUORITAN sillä vaaditun oppimistason. Tämä ei välttämättä ole oppimistason kannalta hyvä malli, joten minun pitäisi ehkä tarkemmin suunnitella/fiilistellä sitä millä strategialla oppinista lähden tavoittelemaan. Näissä ope-opinnoissa tämä korostuu, mikä on aivan loistavaa. Voi valita oman oppimismenetelmänsä ryhmänsä kanssa, ja samalla tietysti oppia opettamaan samoja menetelmiä tuleville oppilailleenkin.

En ole opettanut millään alalla päivääkään, mutta tulevat opetusaineeni ovat tietotekniikka ja/tai terveystieto/liikunta. Haluan selvittää mahdollisuuksien mukaan oppilaitteni taustan ja tutustua heihin mahdollisimman paljon, jotta voisin valita oikeanlaiset opetusmenetelmät, joiden avulla saisin motivaation mahdollisimman korkealle samalla kun oppiminen olisi mukavaa, mahdollisimman kivutonta. Ammatillisissa oppilaitoksissa opettaminen olisi tietysti käytännönläheistä. Olen luonteeltani melko rauhallinen, jonka avulla haluaisin viestiä oppilailleni varmuutta ja rauhaa, jonka avulla kyllä selviämme yhdessä oppimishaasteista. Auktoriteettini haluan luoda pitkällä kokemuksella työelämässä. Haluan viestiä, että minulta voi kysyä käytännön esimerkkejä opetettavasta teoriasta.

Tietotekniikka on laaja ala. Siihen kuuluu niin, ohjelmistotekniikka kuin laitetekniikka ja elektroniikkakin. Haluaisin keskittyä ohjelmistotekniikkaan. Sen opiskelussa tietty yleissivistävä teoriaosa ohjelmoinnin universaaleista lainalaisuuksista on tarpeen, mutta sen jälkeen ohjelmoimaan oppii ohjelmoimalla, samoin kuin vierasta kieltä oppii puhumalla sitä.

Terveystieto/fysiologia ja anatomia. Terveystieto kuuluu yleissivistykseen, joka on aika järkeen käyvää. Ajattelemalla esim. ruokavalintoja, melko moni ymmärtää järkevät valinnat, muutamia ansoja lukuunottamatta, jotka pitää oppia. Anatomia ja fysiologia sisältää jonkin verran ulkoaopiskelua esim. lihaksien ja luiden nimissä, mutta niiden toiminnan voi puolestaan päätellä nivelien liikuvuuden kautta.

Oppimista tapahtuu jos on motivaatiota. Motivaatiota on jos on kiinnostusta. Kiinostuksen syntyminen onkin monimutkaisempaa. Miksi minua kiinnostaa tietyt asiat ja miksi tietyt asiat eivät kiinnosta. Oppimisen epäonnistuminen on melko käänteinen prosessi oppimiselle.
Tällä perusteella opiskeltava asia pitää pukea sellaiseen pakettiin, sopivaan asiayhteyteen, joka kiinnostaa opiskelijaa. Muodostuuko ongelmaksi se, että jokaiselle oppilaalle ei voida paketoida menetelmiä henkilökohtaisesti?

Oppiminen, ohjaus ja oppijan tuntemus 24.6

Ensimmäinen varsinainen virtuaali-istunto, jossa opeopiskelijat toimivat opettajina koski... yllätys yllätys Oppimista, ohjausta ja oppijan tuntemusta :)

Ryhmä 5:llä (patio) oli siinä mielessä pehmyt laskeutuminen virtuaali-istunnoissa opettamiseen, että ryhmällämme ei ollut tällä ensmmäisellä kerralla opetusvastuuta laisinkaan, vaan ryhmämme jäsenet toimivat palautteen antajina opetusryhmissä.

Odotin ensimmäistä istuntoa mielenkiinnolla. Jo lähiopetuspäivänä oli tullut selväksi, että erilaisia opetusmenetelmiä ja rohkeutta opiskelijoiltamme löytyy. En joutunut pettymään. Varsinkin näytelmät jälleen vangitsivat katsojansa ja kuulijansa. Oivallista viihdettä, mutta samalla ah, opiskelua :)

Keskeisimmät ongelmat sessioissa oli tietyn etiketin omaksuminen: milloin mikki pitää olla mutena, kuinka suuri äänen voimakkuus on vielä sietokyvyn rajoissa ja lisäksi tietysti AC:n teknisten ominaisuuksien omaksuminen. Lisäksi opetustuokiot venyivät helposti yli sallitun aikarajan, aivan kuten tutorit olivat ennustaneetkin. :) Palauteryhmän näkökulmasta tämä oli hieman ongelmallista, koska palautteen antamisaika tuli syötyä siinä samalla, eli palate piti antaa lähinnä lauseella tai kahdella. Uskon että osaamme jatkossa hallitsemme ajankäytön hieman paremmin.

HOPS – pohdintoja opintopolusta

Lähtökohtani ammatilliseen opettajuuteen 

Minulla ei ole aiempaa opettajakokemusta, joten pedagogisesta osaamisesta ei ole käytännön näyttöä, tosin kasvatustieteiden approbaturin ansiosta tieteellis-teoreettista tietoa on olemassa.

Pitkä työkokemus on tuonut mukanaan taitoja tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa kansainvälisessä ympäristössä. Kyky suhtauttaa oma vuorovaikutus ja toiminta sopivaksi yhteistyökumppaneiden kanssa on olennainen kyky myös opettamisessa. Työelämän perehdyttämistilanteet ovat opetustilanteita, jotka kartuttavat myös opettajan työssä tarvittavaa kokemusta.

Arvomaailmani on tasapuolinen, tasa-arvoinen ja oikeudenmukainen. Koen että heikoimmassa asemassa olevia pitää kannustaa, ettei kukaan tipahda kelkasta. Rajalliset resurssit voivat kuitenkin aiheuttaa valintatilanteita, joissa kapasiteetti ei riitä kaikille normaali oppimisympäristössä, vaan joudutaan turvautumaan erityistoimenpiteisiin.

Jo keskipitkän työuran (yli 20 vuotta) omaavana koen että työelämäosaamiseni on hyvällä tasolla. Olen työskennellyt pitkään IT-alalla. Koen että ymmärrän syvälliesti IT-alan vaatimuksia ja mahdollisuuksia. IT-alan tehtävien kirjo on todella laaja. Oma kokemukseni liittyy pääasiassa ohjelmistokehitykseen, tutkimukseen, tuotekehitykseen ja projektitoiminnan eri rooleihin. Uskon että näillä alueilla pystyn asettautumaan työssä oppijan asemaan ja ohjaamaan häntä riittävällä asiantuntemuksella.

IT-projektien johtaminen on organisaation johtamista, projektin talouden hallinnointia, vuorovaikutusta projektiorganisaation kanssa tiettyjen lainalaisuuksien ja yhdessä sovittujen pelisääntöjen mukaan. Tällöin täytyy hallita yrityksen sisäiset järjestelmät ja prosessit. Sama periaate pätee oppilaitokseen, toimivathan nekin tänä päivänä usein liikelaitoksen periaatteiden mukaisesti.

Työskentelin 14 vuoden ajan yhdessä Pohjois-Euroopan suurimmista teleoperaattoreista. Toimintakenttä oli kansainvälinen, painottuen Skandinaviaan ja Baltiaan, työkielen ollessa Englannin. Tämä on tuonut mukanaan paitsi vahvan kielitaidon, myös kyvyn ymmärtää erilaisia kansallisuuksia ja kulttuureita pintaa syvemmältä. Tämä kokemus auttaa oppimaan myös uusia kansainvälisiä asioita.

Työskentelin useita vuosia tutkimus- ja tuotekehitysosastolla, mikä auttoi ymmärtämään oman alani tutkimustoimintaa ja sitä että tietty tutkimuksellisen yleissi- vistyksen taso kuuluu ammattitaidon ylläpitämiseen IT-alalla. 

Kehittymiskohteeni ja motivaationi opettajantyössä 

Koska minulla ei ole käytännön kokemusta opettajan työstä, haluaisin kehittyä sillä saralla käytännön opettajan työssä kohtaamaan oppilaat, tunnistamaan tarpeet ja täyttämään ne. 

Tarvitsen lisää myös teoriapohjaa opetusmenetelmistä ja oppimistavoista.
Lisäksi haluan laajentaa tulevaisuudessa opettamieni aineiden kirjoa. Opiskelen hyvinvointiteknologiaa Jyväskylä yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa liikuntabiologian laitoksella. Valmistun keväällä 2015 liikuntatieteen maisteriksi, aikaisemman tietojenkäsittelyn FM tutkinnon lisäksi. Haluaisin tulevaisuudessa opettaa tietotekniikan lisäksi esim. terveystietoa, liikuntaa, anatomiaa ja fysiologiaa.
Motivaationi opettamisen suhteen löytyy auttamisen halusta. Haluan auttaa ihmisiä löytämään oman täyden potentiaalinsa. 

Pyrin suorittamaan opinnot yhdessä vuodessa. Uskon että se on mahdollista, koska en käy töissä, ja minulla on kasvatustieteen apro suoritettuna.

Haluaisin harjoitella Oulun Ammattikorkeakoulussa tietotekniikan ohjelmisto- puolen ja projektinhallinnan opetusta tekniikan puolella tai Anatomian ja fysio- logian opetusta terveydenhoidon puolella.

Ammatillisen opettajan toimintaa ohjaava lainsäädäntö 19.6.

Lainsäädäntösessio havahdutti uudelleen sillä, että mitä kaikkea opettan tulisi substanssin ja pedagogiikan lisäksi hallita. Aihe on laaja, ja se oli jaettu ryhmien kesken. Siitä huolimatta osa-alueet olivat laajoja, hankaliakin, paljon yksityiskohtia. Tokkopa kukaan hallitsee koko lainsäädäntökirjoa, ellei sitten satu itse olemaan lakiasioita opettava lakimies/nainen :)

Mitkä ovat opettajan velvollisuudet ja oikeudet?1. Mistä löydän opettajan työtä koskevaa pätevää ja olennaista oikeudellista tietoa? Ryhmä 1.
2. Miten hyvän hallinnon periaatteiden noudattaminen näkyy opettajan käytännön työssä? Ryhmä 2.
Hallintolaki, erityisesti hallintolain 2 luku, perustuslaki.
3. Miten huolehdin opiskeluympäristön turvallisuudesta opettajan työssä? Ryhmä 3.
Laki ammatillisesta koulutuksesta, ammattikorkeakoululaki, työturvallisuuslaki, vahingonkorvauslaki. 
4. Miten otan huomioon salassapitosäännökset ja tietosuojan opettajan työssä? Ryhmä 4.
Laki ammatillisesta koulutuksesta, ammattikorkeakoululaki, laki viranomaisen toiminnan julkisuudesta, lastensuojelulaki, henkilötietolaki.
5. Miten otan huomioon tekijänoikeudet opettajan työssä? Ryhmä 5.

Tallenne virtuaali-istunnosta.

Ryhmämme 5 (Patio) käsitteli omassa esityksessään tekijänoikeuksia opetuksessa ja opettajan työssä. Aihehan on monimutkainen ja aika kuuma, ilman opetus-kontekstiakin. Tämän on saanut aikaan sisällön digitalisoituminen ja sen nopea jakaminen internetissä. Kuka tahansa voi saattaa tekijänoikeuden alaista sisältöä tai materiaalia digitaaliseen muotoon ja jakaa sitä internetissä. Tämän voi tehdä luvan kanssa tai luvatta, jolloin se on tietysti rikollista ja rangaistavaa. Elokuva- ja musiikkiyhtiöt ovat jo pitkään käyneet taistelua piratismia, laitonta sisällön jakamista vastaan.

Opettajantyössä ongelmaksi muodostuu tietämättömyys/tietoisuus sisällön käyttämisestä opetustilanteessa opetustarkoitukseen. Säädökset opetuksessa poikkeavat hieman siitä mitä muutoin on säädetty tekijänoikeuslaissa. Tilannetta monimutkaistaa se, että monilla sosiaalisen median sisällöntuottajilla on omat sääntönsä. Fb, Wikipedia, Google, Youtube yms. SoMe-yhtiöt rajoittavat sisältönsä käyttöä monin tavoin, jotka saattavat poiketa lainsäädännöstä. Tästä muodostuu monikerroksinen tekijänoikeuksia ja sisältöä koskeva säännöstö, jossa joka kerroksessa on omat, toisen kerroksen mahdollisesti kumoavat säännökset.

Monimutkaiset oikeudet sisältöihin ja tekijänoikeuksiin.

Virtuaalitesti verkossa 13.6

Pääsimme itse asiaan: Virtuaalitestiin verkossa. Tulisimme testaamaan sitä ympäristöä, jossa pääosan yhteisestä ajasta opeopintojen kuluessa viettäisimme. Monilla oli varmasti ennakkoluuloja tekniikan tomimisen suhteen, varsinkin niillä, joille tekniikka yleisesti ottaen on tuttua, koska silloin ymmärtää sen, mitä kaikkea voi mennä pieleen. Kokemattomammat ehkä olivat kahta mieltä: Olettivat tekniikan tietysti toimivan tai tunsivat pelkoa oman teknisen taitamattomuutensa suhteen.

Jos lähtee pohtimaan verkkoympäristöä kokonaisuudessaan, huomaa että komponentteja on valtavasti. Meillä on Adobe Connect järjestelmä, jokaisen henkilökohtainen työasema kuulokkeineen ja tietoliikenneyhteydet. Kukin järjestelmä koostuu alijärjestelmistä.

Suurimmat ongelman osallistujilla tuntui olevan kuulokkeiden, ja varsinkin mikrofonin kanssa. Tietokoneen käyttöjärjestelmä ei välttämättä tunnista kuulokkeita plug-and-play, vaan ajurit pitää käydä asentamassa erikseen. Tämänkin jälkeen voi olla että kone haluaa käyttää oletus mikrofonia ja kaiuttimia, jolloin asennetun kuulokkeen ja mikrofonin säätöjä pitää käydä muuttamassa koneen asetuksista, joissa valitsemassa kuulokkeet oletusäänilaitteeksi ja säätämällä mikrofonin ja kuulokkeiden tasot, homma alkoi pelittämään. Tietokoneen ohjelmistojen pitäisi olla yhteensopivat keskenään ja Adobe Connectin kanssa, mikäli näin ei ole, tulisi ohjelmistot päivittää. Myös selaimen valinnalla on väliä, kaikki eivät toimi samalla tavalla.

Tietoliikenneyhteyksissä on useita heikkoja lenkkejä. Aloitetaanpa internet palvelun tarjoajasta. Operaattorilla on usein vikatilanteita, joista johtuen netti ei vaan toimi. Tai se toimii pätkittäin, tai yhteys on hiiiiiiidddaaaaassss. Omalla valinnalla voi tietysti vaikuttaa netin nopeuteen, mutta usein hitaus johtuu verkon kuormitustilasta tai muista hidastavista tekijöistä. Mobiilinetti on vielä yksi lenkki lisää ketjuun, joka voi feilata ja joka varsinkin on arka kuormitukselle. Jos tukiaseman alueella on liikaa käyttäjiä, kaista muodostuu varsin kapeaksi, jolloin AC:n äänenlaatu heikkenee, voi tipahtaa kokonaan sessiosta, tule viiveitä.

Adoben rakenteesta meillä ei ole tarkkaa tietoa, koska se on paketoitu tuotteeksi, mutta uskoisin, että senkin sisällä kerroksia ja komponentteja riittää.

Kaiken kaikkiaan verkkoympäristötesti sujui suhteellisen hyvin mielestäni. Epävarmatkin osallistujat saivat uskoa ja luottamusta siihen, että homma tulee toimimaan jatkossakin, ja että he osaavat toimia oikein. Tekniikkaskeptikotkin joutuivat ehkä myöntämään, että mahdollisuuksia on :)

Ammatillisen opettajan osaaminen Oulussa 10.6.

Kokoonnuimme toiseen lähiopetuspäivään valmiina toiseen APE teemaan:

Millaista osaamista tarvitse ammatillisena opettajana?
1. Mitä ammatilliselta opettajalta odotetaan? 
2. Millaisia haasteita työelämä asettaa ammatilliselle koulutukselle? Ryhmä 1.
3. Miten eettisyys (tai arvo-osaaminen) näkyy ammatillisen opettajan työssä? Ryhmä 2.
4. Miten opettaja ylläpitää ja kehittää ammatillista osaamistaan? Ryhmä 3.
5. Kuinka säätelen omaa oppimistani? Ryhmä 4.
6. Mitä tarkoittaa tutkiva ja kehittävä oppiminen?  Ryhmä 5.

Tutorit opastivat meidänt lajaan ja mielenkiintoiseen aiheeseen: Mitä kaikkea osaamista ammatillisella opettajalla pitää olla. Ensimmäisenä tuli mieleen substanssiosaaminen. Pitää hallita opettamansa alla. Mitä pidemmälle päivä ehti, sitä selvemmäksi tuli, että substanssin osaaminen ei riitä alkuunkaan. Oppiminen ja opettaminen on paljon laajempi ja monikerroksisempi prosessi, jossa liikkuvia osia ja huomioon otettavia asioita riittää, ja joihin on vieläpä monia katsantokantoja. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, ei ole vain yhtä ainutta menetelmää tai ratkaisua. Monet rinnakkaiset, erilaiset, mutkittelevat, suorat, poukkoilevat, hitaat ja nopeat, johtavat samaan lopputulokseen: oppimiseen.

Ammatillinen opettajakoulutus, varsinkin verkko-sellainen on jotain aivan toista kuin aiemmat opiskeluni. Ei ole väärää menetelmää opia. Oppimiseen kuuluu tunnistaa omat vahvuudet, käyttää niitä oppimismenetelmiä valitessaan. Jotenkin sitä on aiemmin kuvitellut että oppimiseen kuuluu tietty määrä tuskaa, tylsää pänttäämistä ja suorittamista. Nyt viimeistään alkaa valjeta, että oppiminen voi olla mukavaa, vaivatonta ja hauskaa, kunhan tunnistaa ne menetelmät joilla itse oppii parhaiten. Tätä edellyttää tietysti se, että on valistunut oppimismenetelmien suhteen, jotta tietää mistä menetelmistä valita. Opiskelumme on paitsi itsenäistä, myös erittäin vapaata.

Päivän ryhmätyöt olivat erittäin mielenkiintoisia ja korostivat oppimiskentän monimuotoisuutta. Ryhmät saivat esityksiinsä mielenkiintoa käyttämällä rohkeasti eri menetelmiä. Näimme perinteisiä dia-esityksiä, mutta myös näytelmiä, mikä oli minusta riemastuttavaa, ja omiaan kannustamaan kaikkia ryhmiä yhä rohkeampiin ja ennakkoluulottomimpiin suorituksiin opettamisessa.

Jos opettajia ja opetusmenetelmiä on kasapäin erilaisia, niin on myös oppilaita. Oppilas voi olla motivoitunut, mutta menettää motivaationsa jostain syystä. Opettajan pitää olla hereillä, jotta oppilas pysyy kelkassa. Opettajan pitäisi tuntea oppilaansa, jotta opettamista voi mukauttaa oppilaan mukaan. Koskaan tuskin on kuitenkaan mahdollista sopeuttaa opettamista jokaiselle oppilaalle erikseen, koska oppilaita on yleensä läsnä useampia kerrallaan, jolloin opetusmenetelmät valitaan kokoryhmän keskiarvo-ominaisuuksien mukaan. Tämä onnistuu paitsi tekemällä oletuksia ryhmän jäsenistä käytettävissäolevan taustatiedon perusteella, myös tutustumalla jokaiseen oppilaaseen henkilökohtaisesti. Tässä tulee tietysti heti resurssipula vastaan. Resursseja on kiristetty tappiin saakka joka osa-alueella, joten tämäkö on opettajan työn keskeisin haaste? Onko ajankäytön hallinta opettajan tärkein taito? Mahdollisesti. Onko opettaja projektipäällikön ominaisuuksilla varusteltu substanssinsa osaava ihmistuntija, joka hallitsee kaikki opetusmenetelmät.

Ryhmätöiden tuloksia. Mitä kaikkea ammatillisen opettajan tulisi osata ja ottaa huomioon.

Matka alkaa

9.6 se alkoi: Matkani kohti opettajuutta! Oli jännittävää kokoontua OAMK:n tiloihin Ouluun ensimmäistä kertaa. Tulisin kohtaamaan opeopiskelijakollegani ja opettajani. Olin hakenut ja tullut hyväksytyksi jo Jyväskylän aineenopettajakoulutukseen, mutta OAMK:n tarjoama eApe, verkossa tapahtuva opiskelu, tarjosi minulle paremman vaihtoehdon, koska olen oululainen ja pidän itsenäisestä työskentelystä, jolloin Jyu jäi kakkoseksi. Toki jatkan Jyu:ssa hyvinvointiteknologian maisteriohjelman opintojani liikuntatieteellisessä tiedekunnassa, mutta opeopinnot antavat lisämahdollisuuksia tulevaisuuteeni.

Meitä oli paikalla aika sekalainen seurakunta, kuten ammatilliseksi opettajaksi opiskelevistä voi odottaakin. Oli miehiä ja naisia, nuoria ja ei-nuoria, lukuisilta eri aloilta. Osa oli jo kokeneita opettajia, nyt hakemassa muodollista pätevyyttä. Osalla, kuten itselläni, ei ole kokemusta opettamisesta lainkaan. Kaikki kuitenkin avoimin mielin valmiina uuteen seikkailuun.

Tutorit Janne ja Tiiu toivottivat meidät kaikki tervetulleiksi antamalla hyvän yleiskatsauksen siitä mitä tuleman pitää. Opettajaopiskelun järjestäminen verkko-opintoine ei ole mikään pikku juttu, teknisesti, eikä sisällöllisesti. Pistin merkille, miten yksityiskohtaiseksi opiskeluprosessi on hiottu ja hioutunut vuosien varrella ja kuinka hyvin opettajamme olivat sisällä aiheessa ja ympäristössä. Verkko-opiskelusta on puhuttu paljon, ja olen sitä normiopiskelun ohessa päässyt maistamaankin, mutta nyt oltaisiin tekemisissä täysverisen verkko-opiskelun kanssa, virtuaali-istuntoneen kaikkineen. Odotan paljon tältä kokemukselta.