MO-tehtävä

MO-tehtävämme aiheeksi Anu-Leenan kanssa valikoitui: "Opiskelijan lähtötason selvittäminen ja motivointi". Aihe oli mielestämme kiinnostava, koska oppimisen kannata sekä lähtötaso että motivaatio ovat erittäin keskeisessä roolissa.

Kaikki oppilaat eivät opi samaa tahtia ja samoilla menetelmillä, jolloin ideaalitilanteessa jokaisella opiskelijalla olisi oma uniikki oppimismenetelmänsä ja -tahtinsa. Aiemmin opetuksessa opettajalähtöisessa lähestymistavassa on pyritty siihen, että kaikki oppilaat oppivat samaa tahtia opettajan opettaman asian. Kenellekään ei jää epäselvyyksiä ennen seuraavaa opetettavaa asiaa. Tosiasiassa on kuitenkin niin, että kaikki eivät opi samaa tahtia ja samalla tasolla asioita. Usein joukosta löytyy se joka ei ole oppinut opetettavaa asiaa, ennen kuin mennään jo seuraavaan. Tällöin voi käydä niin, että oppilas ei halua/uskalla pyytää tukea oppimiseen, tai opettajalla ei ole aikaa antaa yksilöllistä tukea, jolloin oppilas vähitellen putoaa kelkasta.
Toisaalta voi käydä myös niin, että lahjakas oppija oppii asiat nopeasti, ja turhautuu kun asioita opetetaan liian hitaasti. Näistä syistä opettajan olisi hyvä olla perillä opetettavan ryhmän lähtötasosta oppimiskapasiteetista, jolloin hän voi ottaa ryhmä- ja yksilöopetuksessa nämä seikat huomioon.

Motivaatio on aivan keskeinen tekijä oppimisessa. Ellei oppilaalla ole mitään syytä oppia opetettua asiaa, oppimista harvoin tapahtuu. Monesti ainut motivaatio on suoritus. Opiskellaan sen verran että päästään kurssista läpi, mutta tiedetään, tai luullaan tiedettävän, ettei tietoa tulla koskaan enää tarvitsemaan uudelleen. Jos esim. työmarkkinatilanne opetettavalla ammatillisella alalla on sellainen, että työnsaanti alalta on epätodennäköistä valmistumisen jälkeen, osa oppilaista voi olla epämotivoituneita opisekelemaan, koska luulevat päätyvänsä töihin aivan muulle alalle. Opettajan tehtävänä tällöin olisi motivoida oppilaita. Pitkään käytössä ollut motivoinnin perusmenetelmä on osaamisen kuulustelu. Mitä useammin osaamista kuulustellaan, sitä pienemmissä osissa teoria opiskellaan ja myös opitaan, ja sitä parempi on läpäisyprosentti, verrattuna siihen että opiskeltava teoria kuulustellaan kerralla, jolloin teoria yritetään päntätä ennen loppukuulustelua. Tällöin kuitenkin käy niin, että iso osa opiskellusta asiasta päätyy lyhytkestoiseen muistiin, ja sitä kautta unohduksiin. Oppimisen kuulusteluihin perustuva motivointi toimii niille, jotka ovat motivoituneita saamaan opintopisteet opetettavasta kurssista. Ne jotka haluavat suorittaa, haluavat todennäköisesti myös valmistua. Ne joiden motivaattorina toimii jokin muu kuin suorituspisteet ovat tällaisessa motivoinnissa pulassa.

Jos ei ymmärretä opiskeltavan asian yhteyttä siihen työhön jota tulevaisuudessa ollaan tekemässä, ja tämä on motivaation lähteenä, voi olla hankala opiskella. Opiskelijalle tulisi heti kurssin alussa tehdä selväksi se miksi ko. kurssi on tarpeellinen työssä pärjäämisen kanalta. Opettajan tulisi tuoda nämä selvästi esille, ja oman kokemuksensa avulla esitellä myös niitä näkökulmia, jotka eivät ole niin itsestään selviä oppilaille. Esimerkiksi talouden suhdanteet ja eri teollisuuden alojen kehittyminen avaavat uusia mahdollisuuksia työllistymiseen. Esimerkiksi kaivos- tai tuulivoimaalan nousu Suomessa ja globaalistikin avaavat monia uusia työllistymisen mahdollisuuksia erilaisille ammattihenkilöille. Oppilaan taustan selvittämällä opettaja voi motivoida oppilasta esittämällä erilaisia oppilaan kiinnostuksen kohteena olevia työllistymisskenarioita.

Päädyimme Anu-Leenan kanssa koostamaan teoriapaketin lähtötason selvittämisestä ja motivoinnista. Lisäksi kuvasimme AC:n avulla kuvitteellisen HOPS-keskustelun opettajan ja oppilaan välillä. Keskustelussa opettaja selvittää oppilaan taustoja ja motivoi häntä opiskelemaan.