Näyttöportfolio

Opettajaopiskelija: Marko Heikkinen
Tutoropettaja: Janne Länsitie
Esitystapa: Suullinen esitys + diasarja
Esitysajankohta: 4.6.2015 klo 16.30 alkaen
 

Mistä kaikki alkoi - Miten päädyin opettajakouluun

Keväällä 2013 IT-alan rakenneuudistuksen myllerryksessä minulle tarjoiltiin tahtomattani mahdollisuus tehdä välillä jotain muuta kuin kehittää tietojärjestelmiä.

IT-alan työtilanteen ollessa Oulussa jokseenkin mahdoton, päätin opiskella. Päädyin Jyväskylän yliopiston liikuntatieteelliseen tiedekuntaan liikuntabiologian laitokselle opiskelemaan hyvinvointiteknologiaa. Opinnot sujuivat hyvin, jopa niin hyvin, että päätin opiskella samalla jotain muutakin annetun kahden vuoden määräajan sisällä. 

Ystävät ja sukulaiset olivat maininneet, että minulla saattaisi olla taipumusta opettajuuteen. Hain Jyväskylän yliopiston aineenopettajakoulutukseen. Tulin valituksi täysillä pisteillä, mutta lopulta päätin jättää paikan ottamatta, koska perinteisen päivälinjan opettajakoulutus olisi ollut liiaksi aikaan ja paikkaan sidottu. Onneksi löysin OAMK:n AMOK:n! Hain ja pääsin! Siellä saisin opiskella virtuaalisesti verkossa, omaan tahtiin, omaan aikaan... sopi minulle täydellisesti!

Opiskelijakokemus

Ennen ammatillista opettajakorkeakouluakin olen ollut ahkera opiskelija. Tänä kesänä realisoituvan liikuntatieteen maisteriuden lisäksi olen ehtinyt opiskella automaatioteknikoksi 90-luvun alkupuolella, ja tietojenkäsittelyn FM:ksi 2000-luvun alussa. Opiskelijakokemusta on siis teknillisestä oppilaitoksesta ja kahdesta yliopistosta. Kaikissa näissä oppilaitoksissa opetus on ollut jokseenkin samanlaista, perinteistä: Luentoja ja tenttejä. 

Saapuessani 9.6.2014 eApe-ryhmämme ensimmäisille lähipäiville AMOK:n tiloihin, koin vallankumouksen, joka oli tapahtunut sillä välin kun olin ollut pois ammattikorkeakoulukuvioista. Opetus oli muuttunut radikaalisti tällä välin. Opetus oli aktivoivaa, keskustelevaa, opetusmenetelmiä oli vaikka muille jakaa, sen sijaan, että opettaja olisi luennoinut kalvonsa ja lähtenyt kotiin. Aluksi olin ihmeissäni, että voiko näin edes opiskella, mutta kun ymmärsin kuinka mukavalla tavalla oppiminen tapahtui, tajusin, että tämä on tulevaisuus.

Opettajakokemus

Aikaisempaa opettajakokemusta minulla ei opiskeluja aloittaessani ollut. Toki olin jo keskipitkän työuran omaavana joutunut moniin tilanteisiin, joissa pääsee kouluttamaan ja ohjaamaan toisia. Tästä näkökulmasta olin kuin tyhjä taulu, alttiina omaksumaan nykyaikaisia opetusmenetelmiä.

Tärkeimmät opit

Opettajakoulutuksen aikana kaksi asiaa nousi minulle ylitse muiden: Opetusmenetelmät ja opetusharjoittelu.

Ryhmämme oli siis verkko-opetusryhmä. Tämä toi mukanaan verkkopedagogiikan ja tietotekniikan opetuksessa. Verkko-opetus rajoittaa, mutta toisaalta mahdollistaa myös paljon. Tästä käytiin mukava väittelykin erään oppimistehtävän tiimoilta. Lähes jokaisen virtuaali-istunnon yhteydessä pääsimme todistamaan uutta luovaa opetusmenetelmää, jonka joku ryhmistämme oli kehittänyt. Jos vallankumous opetuksessa oli tapahtunut jo yleisellä tasolla, niin verkko-opintojen osalta voidaan puhua jo toteutuneesta utopiasta.

Mielestäni ammatillisen opettajan tärkein tehtävä on olla vuorovaikutuksessa oppilaidensa kanssa. Vuorovaikutus mahdollistaa kaiken: Oppijaan tutustumisen, lähtötilanteen kartoituksen, motivoinnin, arvioinnin, luottamuksen. Opettajan tehtävä on olla sitoutuneesti mukana opiskelijan matkalla. Oppaana tiedon ja sen soveltamisen uuteen maailmaan. Matkan varrelle voi sattua monenlaisia asioita, mutta jos opas on valmiina, uskon että kaikesta selvitään. Mielestäni substanssiosaaminenkaan ei ole yhtä tärkeää, kuin taito ohjata ja opastaa opiskelja löytämään omat menetelmänsä oppia ja kyky opastaa opiskelija uuden tiedon äärelle.

Opettajaopiskelujeni kliimaksi oli opetusharjoittelu, jonka suoritin OAMK:n liiketalouden yksikössä työhyvinvointia opettaen. Oli todella hienoa päästä käyttämään niitä opetusmenetelmiä, joita olin oppinut. Opetusharjoittelu oli lähiopetusta, jolloin aivan kaikkia verkko-opinnoissa opittuja menetelmiä en päässyt soveltamaan. Olin todella utelias näkemään miten opitut asiat toimivat käytännössä. Tämä varmasti näkyi myös oppilailleni intona, valmistautumisena ja omistautumisena.

Työhyvinvointikurssillani oli ilmoittautuneita opiskelijoita yli 50, joista 41 lopulta sai arvosanan. Näistä n. puolet suoritti kurssin lähiopiskeluna. Sain luotua heihin vuorovaikutussuhteen. Opin jokaisesta opiskelijasta jotain erityistä, minkä otin huomioon palautteessani hänelle. Kuten teoriankin kautta olimme jo oppineet: jokainen on yksilö, toiset tarvitsevat erilaista opastusta ja motivointia kuin toiset. Huomasin, että henkilökohtainen ohjaamiseni adaptoitui sen mukaan millaisen käsityksen olin kustakin opiskelijasta itselleni luonut. Etäopiskelijoita en tavannut, mutta palautetuista tehtävistä pystyin päättelemään paljonkin.

Ohjaavan opettajan arvion mukaan kehityin opetusharjottelun aikana kiitettävästi. Vaikka olinkin jo päässyt nauttimaan uusimpien opetusmenetelmien ilosanomasta, kokemattomuus opetustilanteessa meinasi johtaa luennointiin, minkä onneksi sain heti katkaistua aktivoivan opetustavan hyväksi. Ohjaava opettaja ja opiskelijat pitivät minua palautteeensa mukaan hyvin rauhallisena ja  valmistautuneena sekä asiani osaavana opettajana. Kurssi oli aiemmin nimellä Työhyvinvointi ja Liikunta. Tällä verukkeella painotin omaa substanssiosaamistani liikuntatiedettä. Tästä sain palauttena maininnan aavistuksen omaisesta liiallisesta painottamisesta työtyvinvoinnin yksilönäkökulmaan.

Opetusharjoittelu ylitti odotukseni. Opiskelijani olivat fiksuja nuoria, joiden kanssa oli ilo ja kunnia toimia. Ammattikorkeakoulun aineksen laatu yllätti minut. Opettajan ura on todellinen vaihtoehto minulle. Urkeneeko ura sillä saralla, vaiko jollain toisella saralla, sen aika näyttää.

 

 

Opetusharjoitteluraportti

Suoritin ammatillisiin opettajaopintoihin liittyvän opetuaharjoitteluni 11.3-29.4.2015 OAMK:n liiketalouden yksikössä. Opetin siellä tradenomiopiskelijoille työhyvinvointia. Vaikka olenkin AMOK:issa sisällä tietotekniikasta, valikoiduin tälle kurssille, koska opiskelen myös liikuntatiedettä Jyväskylän yliopistossa hyvinvointiteknologian maisteriohjelmassa.

Työhyvinvointi (K1313LI)  

 

Luennot olivat maanataisin klo 12.25-13.55 luokassa ja keskiviikkoisin klo 14.10-15.40. Ohjaavana opettajanani oppilaitoksessa toimi Tomi Huhtamäki.
 

Opintojakson tavoitteena oli, että opiskelija ymmärtää työhyvinvoinnin käsitteen laajasti ja osaa työpaikalla edistää työhyvinvointia lisääviä toimia. Opiskelija ymmärtää työhyvinvoinnin merkityksen yksilön ja organisaation kannalta.

 

Opetuksen suunnittelu 

 

Sain opetuaharjoittelupaikan 27.1, jonka jälkeen aloitin ydinsuunnitelmani laatimisen ja aiheeseen syventymisen. Päätin yhdessä ohjaavan opettajan kanssa, että suunnittelen opetuksen ja materiaalin matkan varrella, pari luentoa eteenpäin, jotta voin tehdä tarvittavia strategisia muutoksia opetukseen sitä myötä kun saan otteen opetukseen. 

Parin ensimmäisen luennon jälkeen huomasin, osin Tomin avustamana, että minulla on ehkä liikaa luennointia. Opiskelijat odottivat kevyttä kurssia, joka olisi keskusteleva, aktivoiva ja tehtäväkeskeinen. Muutin suunnitteluani siten, että teorialle annettiin vähemmän aikaa keskustelun, tehtävien ja pohdinnan hyväksi. 
 

Opetuskokonaisuuden ydinsisältö

 

Kuva 1: Työhyvinvointiin vaikuttavat tekijät (Manka 2006).

Työhyvinvoinnin professori Marja-Liisa Manka jaottelee työhyvinvoinnin kuvan 1 mukaisiin teemoihin. Kullekin teemalle omistettiin yksi tai useampi luento tehtävineen. Esim. teema viisi (minä itse) jakautui useampaa luentoon: psykologinen pääoma sekä terveys ja fyysinen kunto.

Mukana oli myös teemoja sivuavia luennonaiheita, jotka eivät varsinaisesti kuulu Mankan jaotteluun mm. ravintovalmennuksen ja hyvinvointiteknologian aihealueilta.

Suunnittelua, toteutusta ja arviointia rajoittavat tekijät

 

Opintojakson suunnittelua, toteutusta ja arviointia rajoitti se tekijä, että minulla ei ollut accessia liiketalouden yksikön järjestelmiin, eikä minulla ollut opettajalle kuuluvaa oamk-sähköpostiosoitetta. Tämä perusteltiin minulle sillä, että byrokratia on taipumaton, eikä ole resursseja tämän toteuttamiseksi.


Kun valmistelin luentoja, lähetin materiaalin Tomille, joka lisäsi materiaalin Oiva-järjestelmään opiskelijoiden saataville. Jos minulle olisi annettu pääsy Oivaan, olisin voinut tehdä sen itsekin. Aina kun tein muutoksia materiaaliin, Tomin piti päivittää se Oivaan.


Opiskelijat, varsinkin etäsuorittajat, suorittivat tehtäviä paitsi luennoilla, myös ryhmissä, pareittain tai yksilöllisesti. Opiskelijat olisivat voineet palauttaa tehtävät opintoalustalle, mutta koska minä en päässyt sinne tarkastamaan tehtäviä, sovimme että he lähettävät tehtävät sähköpostilla tarkastettavaksi minulle. Koska minulla ei ollut oamk:n opettajan sähköpostiosoitetta, opiskelijat lähtettivät tuotoksensa henkilökohtaiseen sähköpostiini oamk:n ulkopuolelle, mikä on selkeä tietoturvariski, koska tällöin opiskelijoiden henkilökohtaiset tehtävät päätyvät oamk:n tietoturvasateenvarjon ulkopuolelle. Jäin myöhemmin pohtimaan, että olisiko ollut järkevä käyttää amok-sähköpostiosoitetta, mutta koska amokissakin käytän muuta sähköpostia, niin tämä ei tullut suunnitteluvaiheessa mieleeni.


Arviointia suoritettaessa olisi ollut kätevää, että olisin päässyt suraan asioon laittamaan arvosanat opiskelijoille. Koska pääsyä ei ollut, lähetin arvosanat Tomille, joka näpytteli ne asioon. Paketoin sähköisesti kaikki minulle palautetut tehtävät, ja välitin paketin Tomille, jotta hänellä vastuuopettajana on kaikki opiskelijoiden palauttamat tehtävät. Tältäkin riesalta olisi vältytty, jos minulle olisi annettu pääsy tehtävien palautusalustalle.

 

Opintojakson suoritusmenetelmät

 

Ilmoittautuneita opiskelijoita lähes 50 kpl kuudesta eri liiketalouden suuntautumisvaihtoehdosta. Lopulta arvosanan kurssista sai 41 tradenomiopiskelijaa. Kurssi oli suunnattu päiväopiskelijoiden lisäksi iltalinjaa käyville opiskelijoille. Lähiopetukseen osallistuvia oli n. 20 kpl. Pääosa opiskelijoista oli johtamisen suuntautumisvaihtoehdosta. Kurssi oli kaikille opiskelijoille vapaaehtoinen, joten kurssi ei liittynyt kiinteästi mihinkään opintojaksoon tai tutkinnon osaan. Opiskelijat olivat pääosin toisen ja kolmannen vuosikurssin opiskelijoita. Iltalinjalaisille ja jo työelämässä oleville opiskelijoille haluttiin tarjota mahdollisuutta suorittaa kurssi etäsuorituksena ilman luentoja. 

 

Paikalla luennoilla -menetelmä

 

Opiskelija osallistui luennoille, ryhmä- ja yksilötehtäviin ja laati oppimispäiväkirjan työhyvinvoinnista. Tehtävien ja oppimispäiväkirjan lisäksi tuntiaktiivisuus sekä ryhmätehtäviin osallistuminen olivat arvioinnin perusteena. 

 

Etäsuoritusmenetelmä

Jos oppilas ei voinut osallistua luennoille, hän perehtyi luentomateriaaliin, niihin liittyviin ryhmä- ja/tai yksilötehtäviin suorittaen ne. Opiskelija laati myös oppimispäiväkirjan työhyvinvoinnista sekä vapaamuotoisen työhyvinvointiraportin omalta nykyiseltä, entiseltä tai kuvitteelliselta työpaikaltaan. 

 

Ensimmäinen luento

Oppilaiden hajautuminen kuuteen eri ryhmään, aiheutti pohdintaa oppijantuntemuksen suunnittelussa. Lopulta päädyimme ohjaavan opettajan kanssa ratkaisuun, jossa tutustun oppilaisiin aloitusluennon esittelyosion avulla sekä tulevilla luennoilla.

Ensimmäinen kohtaaminen oppilaitten kanssa oli tietysti hyvin jännittävä, mutta jännitys karisi nopeasti esittelykierroksen edetessä. Opiskelijat vaikuttivat fiksuille, ja kaikilla oli jonkinasteinen liikuntaharrastus, mikä ehkä toimii yhteisenä selittävänä tekijänä ohjatumisessa tälle valinnaiselle kurssille. Kurssille oli ilmoittautunut paljon opiskelijoita, tosin paikalla oli vain 21 opiskelijaa, johtuneeko sitten siitä, että tämä päivä oli ensimmäinen koulupäivä hiihtolomien jälkeen :)

Pyysin opiskelijoita esittelemään itsensä mm. seuraavilla tavoilla:

·      Kuka olet, mistä tulet

·      Mitä opiskelet, mitä harrastat

·      Mitä odotat kurssilta

·      Mistä me sinut muistamme

Harrastusten kohdalla löytyi oppilaiden yhteisenä tekijänä liikunta. Tämä onkin ymmärrettävää, kun opiskelijat ovat etsiytyneet vapaaehtoiselle työhyvinvointikurssille, missä keskitytään hyvinvoinnin edistämiseen, mikä on myös liikunnan keskeinen peruste. Liikuntatieteilijänä minusta on mukava, että opiskelijat ovat liikunnallisia, jolloin voin olettaa heidän olevan kiinnostuneita niistä liikunnan hyvistä vaikutuksista, josta itse olen innostunut, ja innostukseni kautta halukas jakamaan tietoa.

Moni odotti kurssin olevan hieman kevyempi kuin muut liiketalouden kurssit. Tämän odotuksen sai varmaankin aikaan se tieto, että kurssissa ei ollut tenttiä, ja se keskittyi hyvinvointiin, joka oppiaineena koetaan pehmeämpien arvojen sanansaattajana. Oppilaat hakivat kevennystä omaan opinto-ohjelmaansa tämän kurssin kautta, jotta jaksavat viedä läpi teoreettisemmat puhtaasti ammatilliset opintonsa.

Opiskelijoiden pääryhmä koostui siis johtamisen opiskelijoista. Heillä eräänä keskeisimpänä motiivina oli siis oppia työhyvinvointiin vaikuttavia teemoja ja menetelmiä esimiestyön ja johtamisen näkökulmasta. He halusivat oppia sellaisiksi esimiehiksi, joiden alaisina työskentelee tyytyväisiä ja hyvinvoivia ihmisiä. Otin tämän huomioon työhyvinvointi ja johtaminen -teemaa suunnitellessani, painottaen sitä. Koko ryhmä tiedosti työelämän kasvaneet vaatimukset ja halusivat tältä kurssilta työkaluja tulevan työuransa työhyvinvointiin.

Työhyvinvointikurssin vastuuopettaja Tomi Huhtamäki on pidetty opettaja opiskelijoiden keskuudessa, mikä myös osaltaan vaikutti siihen, että opiskelijat olivat valinneet tämän kurssin. Tomi oli kylläkin paikalla luennoilla, mutta ”katsomosta huutelijan” roolissa.

Mistä me sinut muistamme -osa esittelystä oli kiva kevennys, jossa kukin opiskelija sai vapauden kertoa tai olla kertomatta jonkin henkilökohtaisen ominaisuuden tai harrastuksen. Suurin osa keksi jonkin asian, mistä me hänet muistamme. Joukosta löytyi mm. ”umpikiero savolainen”, ”änkyttäjä”, ”nosturimies”, ”koiraihminen”, ”jumppaohjaaja”, ”Puolankalainen”, ”sarjayrittäjä”, ”kalamyyjä”. 

Oppilaiden odotuksissa ja toiveissa oli siis hieman kevyempi ja käytännönläheisempi kurssi. Otin sen huomioon suunnittelussa siten että tehtävien, keskustelun, ryhmätehtävien, paritehtävien, esimerkkien, aktivoinnin ja havainnollistamisen rooli korostui luennoinnin kustannuksella. 

Eräs jokaisella luennolla esiin nostamani asia oli päivittäinen aktiivisuus/inaktiivisuus. Tähän päätin ottaa menetelmäksi taukojumpan, josta erimerkki tässä. Toteutin ja ohjasin taukojumpan heti aloitusluennolla, mikä saikin niin positiivisen vastaanoton, että opiskelijat toivoivat taukojumppaa joka luennolle, ja lopulta taukojumppa toteutuikin lähes joka luennolla.

Kurssilla käytettiin myös vierailevia luennoitsijoita eri teemojen yhteydessä. Oppilaat saivat esittää mielipiteensä vierailevien luennoitsijoiden määrästä, mikä otettiin huomioon suunnittelussa. 

  

Ensimmäisen luennon jälkeen Tomi antoi palautteeksi lisätä aktivointia. Luentodiojen kanssa piti olla varovainen, jottei luennointi pääse vallalle. Tomi antoi nyrkkisäännöksi: max 15-20 minuuttia puhetta, jonka jälkeen aktivoiva tehtävä.

 

Vierailevat luennoitsijat

Opintojaksolla vieraili yhteensä 4 vierailevaa luennoitsijaa. Eila Maunu Nutriflowlta kertoi ravitsemuksen merkityksestä hyvinvointiin. Anna-Maija Kajaste Kajaste Oy:stä puhui itsensä johtamisesta. Ville Uronen Polar Electro Oy:stä levitti ilosanomaan arkiaktiivisuudesta ja tuotteista, joilla sitä voi mitata. Tomi Lantto Antell Oy:stä kertoi meille johtamisen merkityksestä työhyvinvointiin. Kaikki vierailijat olivat hyvin pidettyjä, Tomi Lanton saadessa eniten positiivista palautetta. Työelämän todelliset esimerkit ja käytännön kokemus oli arvokasta antia.

 

Opetusharjoitteluun liittyvät kehittymistavoitteet ja niiden toteutuminen

Tavoitteenani oli saada ensikosketus oikeaan opetustilanteeseen, koska minulla ei ollut aiempaa opetuskokemusta. Halusin saada realistisen käytännön kokemuksen opettajan tehtävistä yhden kokonaisen kurssin toteuttamisesta, aina suunnittelusta arviointiin saakka. Yritin löytää sopivan tasapainon suunnittelun oppimistavoitteiden välillä. Tavoitteenani oli myös oppijan tasoon nähden joustava ja adaptoituva opetus.

Opetusharjoittelukokemus olikin erittäin antoisa ja myönteinen. Suunnitellessa ja valmistautuessa perehdyin työhyvinvointiaiheeseen syvällisesti. Sainkin opiskelijoilta palautetta, että oli perehtynyt aiheeseen hyvin, eikä minulle tullut tilannetta, etten olisi kyennyt keskustelemaan aiheesta ja vastaamaan kysymyksiin asiantuntevasti. 

Tavoitteenani oli rakentaa keskustelevan yhteys opiskelijoihin, jotta oppsimme molemmin puolin tuntemaan toisiamme. Tämä lisäsi oppijantuntemustani luento luennolta. Samalla kartoitin oppimistavoitteiden täyttymistä, minkä perusteella painotin lisäkäsittelyä tarvitsevia teemoja.

Aloitimme työhyvinvointiteemojen käsittelyn yksilötasolta. Kävimme perusteellisesti läpi, miten yksilön fyysinen ja psyykkinen hyvinvointi vaikuttaa yksilöön ja sitä kautta koko työyhteisöön. Tämä aihe oli ehkä mieluisin minulle liikuntatieteilijänä, mistä syystä luennoinkin teoriaosuudessa ehkä liiankin syvällisesti ja monipuolisesti ihmisen psykofyysisestä kokonaisuudesta. Erityisesti fyysinen hyvinvointi, liikunta ja ravitsemus olivat keskeisessä roolissa ensimmäisillä luennoilla. Sainkin opiskelijoilta palautetta, että heidän ennakkokäsityksensä työhyvinvoinnista ei ollut yhtä yksilökeskeinen.

Tavoitteenani oli käyttää ja kokeilla useita vaihtelevia opetusmenetelmiä. Kokeiluiden kautta kartoitin mikä/mitkä menetelmät toimivat parhaiten tämän ryhmän kanssa, jotta oppilaiden odotukset, oppimistavoitteet täyttyisivät mahdollisimman hyvin. Kokeiluiden kautta sain kokemusta ja rutiinia erilaisten opetusmenetelmien läpiviemisestä: Minkä tyyppisiin teemoihin sopivat minkäkin tyyppiset opetusmenetelmät. esim. aarrekarttatyöskentely, learning-cafe, yksilötyöskentely, ryhmätyöskentely, parityöskentely, vierailijaluennot, keskustelu. 

Tehtävät ja opetusmenetelmät

Kurssin aikana tehdyt tehtävät tehtiin pääosin luennoilla, mutta myös itsenäisesti suoritettavia tehtäviä oli. Ne jotka eivät käyneet luennoilla tekivät tehtävät itsenäisesti.

Aarrekarttatehtävä luennolla 3 oli pidetty ja terapeuttinen tehtävä. Tehtävän tavoitteena oli auttaa opiskelijoita tunnistamaan tavoitteitaan ja niitä asioita jotka tuovat heille onnea ja hyvinvointia. Tehtävän luonne kuvastaa kurssin luonnetta ei niin vakavana teoreettisena kurssina. Aarrekartta on toimivaksi havaittu menetelmä ennustaa itselleen parempaa tulevaisuutta. Kuvataan tavoitteita toiveita ja unelmia visuaalisesti. Ennustuksilla vain on niin usein taipumus toteutua.

Learning cafe sai myös hyvän vastaanoton. Sen avulla perehdyimme kahteen teemaan: Hyvinvoinnin vaikutusmahdollisuuksiin eri toimijoiden toimesta ja työyhteisö eri osien näkökulmasta. Näillä luennoilla keskustelu oli vilkasta, eikä kukaan päässyt pitkästymään.

Ensimmäisten luentojen luennointi harha-askeleiden jälkeen käytin entistä enemmän keskusteluluentoa, tehtäviä ja pohdiskelua. Näillä menetelmillä oppilaat pysyivät hereillä ja olivat aktiivisia. Näiden menetelmien käyttä helpotti tietyllä tapaa luennolle valmistautumista, kun teoriaa ei tarvinnut kasata niin paljoa, vaan ainoastaan valita ne oleellisimmat osat.

 

Opiskelijoiden arviointi

Arvioin opiskeljat palautettujen tehtävien, tuntiaktiivisuuden, aktiivisuuden pari- ja ryhmätyöskentelyn perusteella. Tarkastettavia tehtäviä oli paljon, toisaalta kurssissa ei ollut tenttiä, jonka tarkastamiseen olisi myös mennyt aikaa. Ohjaavan opettajan ja opiskelijoiden kesken oli keskustelua, että olisiko kurssi järkevämpi arvioida hyväksytty/hylätty -periaatteella ennemmin kuin arvosanalla. Ehkä tämä olisi järkevää ottaen huomioon kurssin luonteen vapaaehtoisena ja pehmeän arvon kurssina. Arvioinnissa käytin amk-osaamisen arviointikehikkoa ja -kriteereitä soveltaen.

Arvioinnin yhteydessä annoin palautetta jokaiselle opiskelijalle jokaisesta tehtävästä. Palautetta antaessani käytin hampurilais-mallia. Annoin myös mahdollisuuden korjata tehtävää, jos korjattavaa oli mielestäni paljon. Parin opiskelijan kohdalla en pystynyt hyväksymään suoritusta ensimmäisellä kerralla vajaan suorituksen takia. Joidenkin opiskelijoiden tehtävistä paistoi aavistus heikosta itsetunnosta. Erityisesti heitä kannustin palauttellani ja sainkin myönteistä vastakaikua ja motivaatiota aikaiseksi. Yksi oppilas oli tyytymätön arvosanaansa, johon vaikutti liiallinen yhteistyö opiskelijakollegan kanssa. Sallin hänen korottaa arvosanaansa aikaisempien tehtävien preppauksella ja lisätehtävällä. 

 

Opetusharjoittelun arviointi

Arvioijana oli ohjaava opettaja Tomi Huhtamäki 
 

 Substanssialan pedagoginen osaaminen

Teoreettinen substanssiosaaminen työhyvinvoinnin kannalta minulla tulee liikuntafysiologian puolelta. Mutta pitkän työkokemuksen omaavana olen kokenut aiheen kiinnostavaksi ja olin motivoitunut opettamaan. Tomin arvion mukaan olin rauhallinen, osallistava ja hyvin valmistautunut. Osasin lisäksi toimia opiskelijoiden kanssa ja opettamaan kiinnostavalla tavalla mm. ryhmätöiden avulla. Opetustaitoni kehittyivät harjoittelun aikana kiitettävästi.

Tyylini on aina ollut rauhallinen ja kontaktoiva, eli pääsin vuorovaikutteiseen kontaktiin opiskelijoiden kanssa. Oma tuntumani myötäilee Tomin näkemystä kehittymisessä. Kun lähtötilanne on 0 tuntia opetuskokemusta, ja lopussa on kokemusta 32 tunnin verran, on selvää että kehitystä tapahtuu jos on vastaanottavainen.  

 

Yhteistyö- ja vuorovaikutusosaaminen

Koen että vuorovaikutus- ja sosiaaliset taidot ovat vahvuuteni. Pidän ihmisten kanssa työskentelystä ja osaan olla vuorovaikutuksessa. Tomin arvion mukaan opetustyylini edesauttaa positiivisen ilmapiirin luomisessa opetustilanteessa ja sosiaaliset taitoni nousevat esille. Osaan hoitaa tunneilla esiin tulevat tilanteet asiallisesti. Osaan kannustaa opiskelijoita luennoilla.

 

Työelämäosaaminen

Pitkän työkokemuksen omaavana minun oli helppo tuoda työhyvinvointiin liittyviä esimerkkejä työelämästä. Kaikkiin teemoihin löytyi lukuisia esimerkkejä omalta uraltani. Tomin mukaan käytin niitä hyvin. Käytin myös videoita havainnollistamaan opetettuja asioita, mikä oli Tomista hyvä asia.

Kehittämisosaaminen

Opettajan uran alussa kehitys on nopeinta. Tein suuria muutoksia linjanvedoissa ensimmäisten luentojen aikana, kunnes tunsin että olin löytänyt oikeat opetusmenetelmät. Opetuksen säätämisen määrä väheni sitä mukaa mitä lähemmäksi kurssin loppua päästiin. Tomin mukaan olen hyvä opettaja ja kehityn vielä paremmaksi tekemisen kautta. Opetan asiallisen rennosti ja otan opiskelijat hyvin huomioon.

Yhteistyö

Yhteistyö ohjaavan opettajan kanssa oli helppoa. Olimme samalla aaltopituudella. Tomi luotti minuun, ja antoi hoitaa kurssia itsenäisesti. Pari kommunikaatiokatkosta toki matkalle mahtui, lähinnä kiireellisten aikataulujen ja rajallisten resurssien takia. 
 

Opiskelijapalautetta

Käytin opiskelijapalautteen yhtenä kanavana Padlet-seinää (Padlet.com). Palaute-Padletista poimittua:

• Rakenne hyvä. Joka tunti oli jäsennelty hyvin joka katkaistiin taukojumpalla hyvin. Asiat tärkeitä ja järjestys hyvä.
• Yksilökohtaista pohdintaa olisi voinut jättää vähemmälle.
• Vierailevat luennoitsijat olivat hyvin valittuja ja huippuluokkaa
• Oli kiva että tehtävät tehtiin tunnilla
• Opettaja oli hyvin valmistautunut
• Tehtävien ohjeistus ei ollut aivan selvä.
• Aarrekartta oli hyvä
• Lisää käytännön vinkkejä työelämään
• Sopiva aikataulu
• Teoria hyvä
• Luennointia liikaa   

  

Lopuksi

Opettajaksi oppii opettamalla. Opetusharjoittelukokemuksen perusteella olen vakuuttunut, että pedagogiset- ja ohjaamistaidot tärkeämpiä kuin substanssiosaaminen. Harjoittelun myötä sain hyvän tuntumat opettajan työhön, ja voisin hyvin kuvitella tekeväni sitä. Kokemus on valttia opettajan työssä.

Yksilöllinen pohdintatehtävä, teemat 11-15

Yrityskasvatuksen teemaryhmäämme valikoitui henkilöitä jotka jo olivat yrittäjiä, tai olivat kiinnostuneita yrittämisestä. Yrittäjähenkiset ihmiset ovat usein aktiivisia, tarmokkaita, luovia ja joustavia. Toisaalta ei koe itseäni yrittäjähenkiseksi, mutta halusin tutustua tarkemin yrittäjyyskasvatusaiheeseen.

Yrittäjähenkisten kanssa työskennellessä luovuus pääsee usein valloilleen, ja joskus on vaikeaa keskittyä olennaiseen. Intohimo puskee läpi niin voimakkaasti, että mielekästä tekemistä tuntuu tulevan kaiken aikaa lisää ja kokonaisuus saattaa paisua yllättävänkin suureksi.

Yrittäjyyskasvatus teemaryhmämme jäsenillä oli kaikilla oma kiireinen arkensa, päivätyönsä ja yrittäjyytensä, jolloin yhteisiä suunnitteluhetkiä oli vaikeahko löytää. Luovalla suunnittelulla ja vuorotellen joustamalla saimme kuitenkin aikataulumme soviteltua ja tehtävät tehtyä. Jatkohankkeita varten toivoisin, että ryhmällä olisi mahdollisuus sopia jokin vakio-aika, jota varten kukin raivaisi aikaansa kalenteristaan. Näin säästäisimme aikaamme jatkuvalta aikataulujumpalta ja -muutoksilta. Tästä huolimatta luovuus oli huipussaan ja saimme mielestäni luotua itsemme näköistä opetusmateriaalia.

Suunnittelupalaverit pidimme AC-ympäristössä. Varsinaista luentoa emme pitäneet lainkaan, vaan tehtävät pystyi suorittamaan oman aikatalunsa mukaisesti, kuitenkin niin, että teemarymittäin yhteistyötä tarvittiin ryhmäläisten välille.

Rakensimme teeman ympärille yrittäjyystarinan, mikä kerrottiin kuunnelman muodossa. Tästä saimme positiivista palautetta. Muita osa-alueita olivat mm. yrittäjävideoiden katselu ja yrittäjyysmittaristotestin suorittaminen sekä teoriaan tutustuminen. Rakentavaa palautetta saimme ohjeistuksen puutteellisuudesta, minkä allekirjoitimme ryhmän kanssa mukisematta.

Oman alani, tietotekniikan näkökulmasta pohdiskelin kestävää kehitystä aiemmassa blogikirjoituksessani.
Työelämälähtöisyys tietotekniikassa tarkoittaa lähinnä niitä käytäntöjä, joita työpaikalla on käytössä. Tietotekniikka on melko teoreettista, ja esimerkiksi tietty ohjelmointikieli on sama, oltiinpa sitten oppilaitoksessa tai työpaikalla. Samoin teknologiat ja eri ympäristöt. Lähinnä opittavaa työpaikalla on ne käytänteet, joita tietotekniseen työhön kuuluu: Onko käytössä ketteriä menetelmiä, ja mitä käytänteitä niistä on käytössä, millaiset palaverikäytännöt on olemassa, mikä on ohjelmistotuotannon prosessi, mitä vaiheita siihen kuuluu tässä työpaikassa.

Suuremmissa ohjelmisto-alan yrityksissä työntekijä voi olla erikoistunut hyvinkin kapealle osaamisalueelle, jolloin riittää että on syvällinen ammattilainen siinä. Pienemmissä firmoissa pitää osata asioita laaja-alaisemmin, mikä edellyttää myös organisointi ja aikatalutus taitoja. Ohjelmistotuotantoon kuuluu usein myös alihankintaa, joka voidaan tilata hyvinkin kaukaa maantiteteellisesti.

Nykyään erilaisia alustoja (platformeja) ja skriptikieliä on niin paljon, että on mahdotonta oppia näitä kaikkia oppilaitoksessa. Opetuksessa pitäisikin antaa edellytykset oppia uutta, koska tietotekniikka kehittyy niin hurjaa vauhtia. Opetuksesta saadut tietty tietotekninen "yleissivistys" toimii hyvänä lähtökohtana omaksua työpaikalla käytössä olevat työkalut ja menetelmät.

Tietotekniikka on hyvin kansainvälinen ja monikultuurillinen ala. Termitkin ovat usein englannin kielisiä, tai suoria lainasanoja, esim. Palvelin, serveri (engl. server). Ohjelmisto alihankintaa ostetaan korkean osaamisen, matalan hinta-tason maista, esim. Intiasta, Kiinasta tai Itä-Euroopasta. Tällöin kansainvälisyys- ja monikulttuurillisuusosaaminen ovat keskeisessä roolissa.

Erityiskasvatuksen teemasta tietotekniikan yhteydessä tulee mieleen erityisoppilaat, joilla on jotain autismin kirjon piirteitä. He ovat usein matemaattisesti lahjakkaita, mutta sosiaalisella puolella voi olla ongelmia. Voi olla että he tulevat paremmin toimeen tietokoneiden kuin ihmisten kanssa. Usein tällaisen eritysoppilaan vahvuutena on tuottaa rutiininomaisesti ja järjestelmällisesti vaikeitakin toistokuvioita. Samoin avaruudellinen hahmotuskyky ja kyky erottaa virheitä voi olla korostuneita. Nämä ominaisuudet voivat antaa ihanteelliset lähtökohdat tietynlaisille töille tietotekniikassa, kuten vaikeiden algoritmien kehittäminen ohjelmistotuotannossa.

Yrittäjyyskasvatus ja tietotekniikka. Erittäin monet julkisuudessa esiin nousseista yrittäjätarinoista on tullut tietotekniikan alueelta, esim. Supercell, Apple, Microsoft. Nämä yritykset ovat aloittaneet aikoinaan "autotalleista" yrittäjiensä (mm. Jobs, Gates) neuvokkuudella nämä yritykset ovat valloittaneet maailman. Tekniikasta ja tietotekniikasta kiinnostuneet henkilöt ovat usein luovia, ja keksivät kaiken aikaa, jopa huomaamattaan uusia menetelmiä. Kun joku heistä keksii käyttää taitojaan tyydyttämään markkinoilla olevan tietotekniikkaan liittyvän tarpeen, loppu onkin historiaa. On myös mahdollista keksiä tarve ja myös ratkaisu siihen. Tietotekniikan parissa työskentevät henkilöt "nörtit" haluavat kokeilla asoita, keksiä uusia oikopolkuja, yhdistellä teknologioita. Kun tällaiseen henkilön yrittäjyyshenkisyys saadaan valjastettua yrityksen käyttöön, ollaan yrittäjyyskasvatuksessa onnistuttu. Tosin yrittäjyyshenkisyys usein on henkilön persoonassa, eikä niikään kasvatuksen tulosta.

Työelämälähtöisyyden oppimistehtävä ja vertaisarviointi

Työelämälähtöisyys teemaryhmälle palauttamani oppimistehtävä

Ydinkysymykset:

1. Mitä ja millaisia ovat työelämälähtöiset oppimisympäristöt?

Työssäoppiminen on ammatilliseen koulutukseen kiinteästi kuuluva opintojen osa ja koulutuksen järjestämismuoto, jossa osa tutkinnon tavoitteista opitaan työpaikalla. Työssäoppiminen on aidossa työympäristössä tapahtuvaa tavoitteellista, ohjattua ja arvioitua opiskelua. Näin ollen opiskelija menee ihan oikeasti töihin ja oppii siellä.

Kummiyritystoiminta tarkoittaa sitä että vietetään firmapäiviä oppilaitoksen yhteistyöyrityksissä, joissa teoria ja käytäntö sidotaan toisiinsa jo ensimmäisellä vuosikurssilla ennen varsinaista työssäoppimisjaksoa.Yhteistyöyritysten kanssa voidaan toteuttaa erilaisia projekteja, joissa opiskelijat toteuttavat määriteltyjä rajallisia tehväväkokonaisuuksia. Projektit voivat olla esimerkiksi markkinointitutkimuksia, somisuksia, näytteille asettamisia tai pakkaamista. Projekteissa yrityksiä palvellaan opiskelijoiden toimesta, heidän samalla oppiessa työtehtäviä. Kioski oppimisympäristössä voidaan somistaa esim näyteikkuna eri tuotteille.

Yrittäjyyskokemus oppimisympäristönä. Opiskelijat voivat kokea työelämäläheisyyttä myös yrittämisen kautta. Yrittäjä-mallissa opiskelijat toimivat yrittäjinä vuoden ajan, mikä tukee myös yrittäjyyskasvatuksen päämääriä ja oppimistavoitteita.

2. Miten työelämälähtöistä oppimista ohjataan?

Työelämälähtöisessä oppimisessa on aina kolme osapuolta: opettaja, opiskelija, työpaikkaohjaaja. Lähtökohtana on opetussuunnitelma, mikä määrittelee ne tavoitteet ja vaatimukset, mitkä työssäoppimisjakson on täytettävä. Opettajavastaa siitä että oppimistavoite täyttyy ja että opiskelija ja työpaikkaohjaaja ovat tietoisia oppimistavoitteista. Työssäoppimisjakso suunnitellan yhdessä opettajan, työpaikkaohjaajan ja opiskelijan kesken. Prosessiin perehdytys on opettajan vastuulla. Opettajan on myös tunnettava työssäoppimisjaksojen työpaikat.

Oppimista on seurattava, jotta mennään opetussuunnitelman mukaisesti, ja opitaan prosessin aikana oikeita asioita.Työpaikkaohjaaja vastaa oppimisesta työpaikalla. Työpaikkaohjaajan on oltava opittavan alan ammattilainen, joka tuntee hyvin työpaikan. Lisäksi vaaditaan kokemusta ohjaajana ja arvioijana toimimisesta.

Opiskelijalta odotetaan vastuun ottoa ja itsenäisyyttä. Opiskelijan on tunnettava opetussuunnitelman sisältämät oppimistavoitteet ja pyrittävä toimimaan niiden mukaisesti.

Firmapäivässä työelämälähtöistä oppimista ohjataan miettimällä yhdessä opiskelijan kanssa, mikä voisi olla sopiva kummiyritys hänelle. Kartoitetaan työelämäverkostosta, jolloin jokainen opiskelija voisi itse valita kummiyrityksen oman kiinnostuksensa mukaisesti.Koulussa opitaan teoriapohja tietyissä asioissa. Esim. Liikeidean käsitteet tai esillepanon teoria. Työpaikan kanssa mietitään miten tama voidaan oppia työpaikalla.

Työssäoppimisjakson alussa on luonnollista että ollaan ihmeissään ja ihmetellään, mikä on hyvä tunnistaa ja tunnustaa, ja varata sillekin oma aikansa. Alussa saattaa myös nousta esiin paljon mieltä askarruttavia kysymyksiä, joihin vastaamiseen on myös hyvä varata alussa aikaa. Lopulta päästään itse asiaan, eli tekemiseen, työssäoppimiseen.

Työssöoppiminen dokumentoidaan halutulla menetelmällä, joka käsitellään ja puretaan oppilaitoksessa yhdessä luokan kanssa. Tällöin saadaan antoisaa keskustelua aikaiseksi kaikkien oppilaitten eduksi.

Opettajaopiskelijan työelämäläheisyyden kehittämiseen kuuluu petussuunnitelman käytännön jalkauttaminen. Ammatilliselta opettajalta vaaditaan rohkeaa yhteydenpitoa työssäoppimisyrityksiin. Jonka jälken kolmikanta (Opettaja, opiskelija, ohjaaja) laativat parhaan ratkaisun työssäoppimiseen. Ammatilliselta opettajalta vaaditaan rohkeutta heittäytyä pois kouluympäristöstä. Opiskelijan vastuulle jää toteuttaa se selkeä sapluuna, mikä yhdessä saadaan suunnitelman muotoon laadittua.

Liinun palaute oppimistehtävääni

Oppimistehtävässäsi näkyy huolellinen perehtyminen aiheeseen ja materiaaliin. Olet vastannut ydinkysymyksiin kattavasti. 

Samaten kuin minä omassa oppimistehtävässäni, sinä olet nostanut esiin ihmettelyn arvokkaana asiana työharjoittelussa. Ihmettely arvo onkin juuri kyseenalaistava, kriittinen ja luova lähtökohta oppimiselle. Kolmikanta opettaja-opiskelija- ohjaaja  tulee tekstissäsi selkeästi esiin. MIelestäni olet poiminut materiaalista juuri olennaiset asiat.

Rohkeus ja heittäytyminen ovat sellaisia sanoja, joita tuskin muutama kymmentä vuotta sitten olisi heitelty opiskelijan tai opettajan tavoitteiksi. Kokemuksellisuuden lisääntyminen ja ajan henki näkyy tekstissäsi.

Hannan oppimistehtävä työelämälähtöisyyteen

Mitä ja millaisia ovat työelämälähtöiset oppimisympäristöt?

Työelämälähtöinen oppimisympäristö voi olla luokkatila tai muu ympäristö. Työelämälähtöinen oppimisympäristö ei ole fyysinen tila vaan oppimisympäristö, jossa oppiminen tapahtuu tiiviissä vuorovaikutuksessa työelämän kanssa. Kyseessä voi olla esimerkiksi työssäoppiminen, projektiopinto tai opinnäytetyö, joka linkittyy työelämään. Usein ohjaajana on myös työelämän edustaja.

Perinteisen työssäoppimisen lisäksi oman alani hyvinä esimerkkeinä työelämälähtöisestä oppimisympäristöstä pidän seuraavia projektiopintoina toteutettuja kokonaisuuksia:

• Viretori
• Ikäihmisten olympialaiset

Työelämälähtöiselle oppimiselle olennaita on, että opiskelijat harjoittelevat ja oppivat työelämän reaali tilanteiden kautta ja kehittävät omaa osaamistaan niin, että osaaminen vastaa työelämässä vaadittavia taitoja.  Itse olen ollut usein mukana työelämän edustajana projektiopinnoissa ja niihin on usein liitetty esimerkiksi kirjallisuuskatsaus ja käytännön tehtävä, joka on syntynyt työelämän tarpeista. Esimerkiksi sosionomi opiskelijat ovat sosiaaliturvan opintojaksolla tehneet kirjallisen esseen ikäihmisten sosiaaliturvasta ja sitten käytännön palveluoppaan ikäihmisille. Nyt on menossa yksi projekti, jossa sosionomit tutustuvat ikäihmisille suunnattuihin ennaltaehkäiseviin palveluihin ja tunnistavat niitä omasta organisaatiostamme. Lisäksi kuvaavat valtakunnallisia hyviä käytäntöjä ennaltaehkäisevistä ikäihmisten palveluista.

Miten työelämälähtöistä oppimista ohjataan?

Oppimisen ohjaajina toimii työpaikkaohjaaja ja opettaja. Lisäksi opiskelijan rooli yksilöllisten tavoitteiden suunnittelussa on merkittävä. Ohjaus perustuu opetussuunnitelmaan ja sen ammattitaitovaatimuksiin. Ohjauksessa huolehditaan, että ammattitaitovaatimusten mukainen osaaminen toteutuu. Jotta opettaja voi toimia työelämälähtöisen oppimisen ohjaajana, tulee opettajan tuntea työelämälähtöiset oppimisympäristöt ja osata ohjata oppilaita oikeisiin työssäoppimisympäristöihin.  Haastattelussa tuli useaan otteeseen esille, että opettaja vastaa viimekädessä, että opiskelija saa oikeanlaista ohjausta. Opettajan vastuulla on, että työpaikkaohjaaja on perillä omasta roolistaan, ammattitaitovaatimuksista ja tavoitteista. Lisäksi opettajan tulee huolehtia, että opiskelija tietää ammattitaitovaatimukset ja luo itselleen tavoitteet.

Kokemuksen kautta myös työelämän pelisääntöjen opettaminen on tärkeää ja siksi yhteisistä pelisäännöistä keskustelu eri toimijoiden välillä on tärkeää. Olen ollut mukana oppilaitoksen neuvottelukunnassa ja välillä olemme käyneet ihan käytännön tason keskustelua siitä, että opiskelijoiden tulee tulla töihin sovittuna aikana, ilmoitettava poissaoloista, pukeuduttava ammatiin soveltuvasti jne. Myös tältä osin oikealle polulle ohjaaminen on työpaikkaohjaajan ja opettajan tehtävä. Tämä lienee osin piilo-opetussuunnitelmaa, mutta merkittävä ja tärkeä kysymys kun tuemme työelämään juurtumista opintojen jälkeen.

Palautteeni Hannan oppimistehtävään

 Olit hyvin tavoittanut ensimmäisen ydinkysymyksen olennaisimman ja toit esille, että työelämälähtöinen oppimisympäristö voi olla hyvin monimuotoinen. Keskeisenä elementtinään kuitenkin aina tiitvis yhteistyö työelämän kanssa.

Toit hienosti esille esimerkkejä omalta alaltasi. Nämä esimerkit osoittavat, että sinulla on selvästi hyvä näkemys työssäoppimiseen. On hienoa meidän muiden ope-opiskelijoiden kannalta, että tuodaan myös muunlaisia esimerkkejä kuin mitä on valmiiksi annettu. Samalla linkitit aiheen hvyin omaan asiantuntemusalaasi.

Toisen ydinkysymksen osalta olit löytänyt villakoiran ytimen: Opettaja on periaatteessa vastuullinen opiskelijan työelämäkokemuksesta. Onkin hyvä ettei vastuu ole fragmentoitunut liian suurelle joukolle, jolloin vastuu tulee myös kannettua. Työelämän käyttäytymisnormien esille nostaminen oli tässä kirjoitelmassasi hyvä nosto. Käytöstavat on opeteltava viimesitään tässä vaiheessa, elleivät ne ole vielä kaikilta osin hallussa. Ns. Työmaaetiketti on osa työssäoppimista.

Annariinan, Ainon ja Mikan MO-tehtävä

Erittäin miellyttävä, opettavainen ja helposti tehtävissä oleva MO-tehtävä! Tätä peliä pelatessa ei tullut juurikaan mieleen että olisi opiskelemassa, vaan tämä oli lähinnä kevyttä viihdettä, lähinnä roolipelaamista :)

Todella hyvä esimerkki ryhmädynamiikasta. Käytännön läheinen esimerkki tuo uskottavuutta tehtävälle, mikä auttaa aktiviotumaan ja motivoitumaan tehtävän tekemisessä. Kiitos ryhmälle!

Sannan, Terhin ja Minnan MO-tehtävä

Kiitos mielenkiintoisesta MO-tehtävästä! Aiheenne oli jotenkin positiivisella tavalla poikkeava. Saitte kuitenkin hyvin osoitettua, että tunneäly on mitä suurimmissa määrin opettajan työn ytimessä, ja mikseipä myös suoraan ihan ihmisyyden ytimessäkin.

Monesti kuulee hauskasti puhuttavan järki- ja tunneratkaisuista. Esimerkiksi kuin ollaan suorittamassa hankintoja: kodin, auton tai ammatin valinta. Puhutaan järkiratkaisuista, mutta onko sellaista olemassakaan, tai kannattaako sellaisia tehdä. Jos nimittäin lähtee mukaan järkiratkaisuun, missä ei ole hyviä tunteita mukana, voiko sellainen menestyä? Usein kuitenkin onneksi käy niin, että tunnepuoli sanoo kyllä, jolloin sitä aletaan järjellä perustella :)

MO-tehtävänne on virkistävä poikkeus, ihanan lempeän harjoituksenkin olitte siihen liittäneet. Kävi ihan rentoutuksesta tämän tehtävän tekeminen :)

Palautelomake: Työelämäläheisyys

Miten opetustuokion ydinasiat tulivat opetuksessa esille? Miten hyvin opit ydinasiat?
Työelämäläheisyys-teeman opiskelu tapahtui hyvin kootun ennakkomateriaalin ja oppimiskirjoitelman avulla. Työelämäläheisyys teemaa hallitsevat käsitteet: työpaikka, opettaja, ohjaaja, opiskelija. Näiden saumatonta yhteistyötä tarvitaan jotta työssäoppiminen saavuttaa tavoitteensa, on mahdollisimman tehokasta ja sujuvaa.

Ydinkysymykset:
1. Mitä ja millaisia ovat työelämälähtöiset oppimisympäristöt?
2. Miten työelämälähtöistä oppimista ohjataan?
Ydinkysymyksiin löytyi vastaukset ennakkomateriaalin videohaastattelusta, sekä lähteistä, joita tähän aiheeseen onkin runsaasti tarjolla.

Koen oppineeni ydinasiat, sillä opettajan, ohjaajan, oppilaan ja työpaikan pyhää neliyhteyttä oli käsitelty laajasti ja ymmärrettävästi.

Miten opetuksessa käytettiin aktivoinnin ja havainnollistamisen keinoja?Oppimiskirjoituksen laatiminen aktivoi opiskelijaa pohtimaan oppimaansa ja jäsentelemään sitä. Lisäksi vertaisarviointi palauttaa mieleen opitun, sekä avaa vertaisarvioijalle ehkä uusia näkökulmia asiaan. Vertaisarvioinnin käyttö osoittaa nokkeluutta, oppimisen varmistamisessa resurssien käytön näkökulmasta.


Missä teemaryhmä erityisesti onnistui?
Kokeneen opettajan ja ohjaajan haastattelu toi materiaaliin uskottavuutta ja pikän kokemuksen mukanaan tuomaa syvää tietoa.