Opiskelu ammatillisten aineiden opettajaksi on minulle hyppy tuntemattomaan, sillä en ole koskaan toiminut opettajana. Tästä näkökulmasta ape-teemat 1 ja 2 olivat minulle keskeisiä: Miten minusta kehittyy ammatillinen opettaja? Millaista osaamista tarvitsen ammatillisena opettajana?
Ensimmäisenä tuli mieleen substanssiosaaminen. Pitää hallita opettamansa ala. Mitä pidemmälle teemat ehtivät, sitä selvemmäksi tuli, että substanssin osaaminen ei riitä alkuunkaan. Oppiminen ja opettaminen on paljon laajempi ja monikerroksisempi prosessi, jossa liikkuvia osia ja huomioon otettavia asioita riittää, ja joihin on vieläpä monia katsantokantoja.
Teema 3, johdatti meidät opettajaa ja opettamista koskevan lainsäädännön piiriin ydinkysymyksellään mitkä ovat opettajan velvollisuudet ja oikeudet. Kouluympäristössä on jotenkin sanomattakin selvää jollain tasolla, että opettaja on vastuussa opiskelijoista monellakin tasolla. Turvallisuus, oppiminen, aikataulutus yms.
Opettajan työhön liittyy paljon hallinnointia ja oppilaan kanssa luottamuksellista vuorovaikutusta. Mm. näistä asioista säädetään laeilla ja nämä opettajan on hallittava kyetäkseen toimimaan pätevänä opettajana. (finlex 2014a)
Tietotekniikan alalla, minkä tiimolta opettajakoulutukseen hain, on ollut käynnissä vallankumous jo pitkään. Uusia järjestelmiä, menetelmiä, laitteistoja ja palveluita syntyy kaiken aikaa. Sosiaalinen media (some) on tullut tavalla tai toisella jokaisen meidän elämäämme. Samoin erilaiset sisällönjakelualustat, kuten Youtube, Instagram ja Dropbox, ovat vaikuttaneet siihen, että yksityisten henkilöiden tuottamaa, varsinkin visuaalista sisältöä löytyy julkisena rajattomasti. Tietotekniikan opettajan, ja miksei myös muidenkin aineiden opettajien, pitää olla selvillä sähköisen aineiston tekijänoikeussäännöksistä. Tilannetta hankaloittaa se, että sisältöä koskee sekä tekijänoikeuslaki, että sisältöalustan omat säädökset, mitkä on hyväksyttävä jos ko. palvelua halutaan käyttää. (operight 2014).
Julkisesti saatavilla olevien digitaalisten opetus- ja sisällönjakelualustojen määrä on niin suuri, että opettaja voi hukkua niihin. Olisi ehkä järkevää jatkuvan kokeilun ja hakemisen sijasta yrittää löytää tietyksi määräajaksi vakiintunut alusta, jotta ainakaan alustan vaihdokset eivät sekoittaisi oppilaita tarpeettomasti.
Teemassa 4 tutustuimme oppimisen teoriaan ja oppimisen ohjaamiseen. Erilaisten oppimisnäkemysten ja -teorioiden tuntemus kuuluu opettajan yleissivistykseen. Vallalla oleva konstruktiivinen oppimisnäkemys ei välttämättä sovellu kaikille ammatillisille aloille ja oppilaitoksiin, työssäoppimisen ollessa entistä suuremmassa roolissa myös tulevissa opetussuunnitelmastrategioissa.
Oppimisen aikana käytetty oppimisstrategia vaikuttaa keskeisesti oppimistulokseen. Strategian valinnalla voidaan vaikuttaa siihen että kohtaavatko oppimistulos ja -tavoite. Opettajan tehtävänä on ohjata käyttämään oikeaa strategiaa, jotta päädyttäisiin toivottuun tulokseen. Strategia vaikuttaa siihen, mitä ja miten opitaan. Kielen oppimisstrategia voi erota merkittävästi historian oppimisen oppimisstrategiasta. Oman, tehtävän tai tilanteen kannalta oikean strategian löytäminen parantaa suoritusta, säästää aikaa, parantaa motivaatiota ja kohottaa itsetuntoa.
Koen että tulevana opettajana yksi keskeisimpiä tehtäviäni on ohjata oppilaita käyttämään oikeaa oppimisstrategiaa. Tämän edellytyksenä on selittää käytettävä strategia oppilaille. Oppilaiden tulisi ymmärtää mikä on tavoite. Strategialla on keskeinen vaikutus myös tulevien opintojen motivaation ja onnistumisen kannalta. On keskeistä valistaa oppilasta siitä mikä osa opeteltavasta aineksesta tulisi opiskella syvällisellä strategialla ja mikä osa pinnallisella strategialla. Tällöin ei synnyt tilannetta, jossa opiskelija on harhautunut opiskelemaan syvällisesti lisäainesta, ja jättänyt tärkeimmän aineksen opiskelun pinnalliseksi. Tämä voisi johtaa heikkoon arviointitulokseen, motivaation laskuun ja heikentyneeseen kokonaissuoritukseen.
Oppimisstrategiateoria johtaa meidät helposti myös teemassa 8 käsitellyn ydinainesanalyysin äärelle, missä opiskeltava aines on jaettu kolmeen kategoriaan: Ydinainekseen, täydentävään ainekseen ja erityisainekseen. Olisiko järkevää käyttää kuhunkin ainekseen omaa oppimisstrategiaansa? Tällöin ainakin oppilaan käytettävissä olevat resurssit suuntautuisivat oikeampaan kohteeseen.
Näkisin että oppimisstrategiat ovat erittän keskeisessä roolissa opettajan työssä ja oppilaiden oppimistuloksissa.
Teemassa 5 opiskelimme erilaisia opetusmenetelmiä, jotka ovat lunnollisesti myös sukua oppimisstrategioille.
Yllä olevan kuvan mukaan luento on huonoin menetelmä oppimisen kannalta, toisten opettamisen ollessa paras. (ntl.org). Toisaalta, voiko erittäin hyvä luento olla parempi oppimistulosten kannalta, kuin itse huonosti opetettu asia? Itselleni haastavinta voi olla valita oikea menetelmä opetettavalle asialle. Tietyt käytännön asiat lienee luontevinta opettaa tekemisen kautta. Mikäli tekemisen edellytyksenä on tietty määrä tietoa, jotta tietää mitä tekee, lienee syytä lukea ja sisäistää teoria syvällisen oppimisen strategian avulla, ennen tekemiseen ryhtymistä.
Ohjelmistotekniikassa tekemisellä on suuri rooli, mutta sitä edeltää tietty määrä teoriaan perehtymistä, joka voidaan suorittaa paitsi luennolle osallistumalla, katselemalla opetusvideoita tai -demoja, ennen kaikkea lukemalla teoriaa käytettävistä ohjelmointi työkaluista, alustoista ja kielestä. Tietty teoriapohja pitää omata, että kykenee aloittamaan tekemisen. Ohjelmoinnin alalla netistä löytyy valtava määrä esimerkkejä ja ratkaisuita erilaisiin ohjelmoitiongelmiin, liittyen kieliin ja työkaluihin. Lopullinen oppiminen ohjelmointityökalujen ja -ympäristön suhteen tapahtuu kokeilemalla. Riittävä määrä kokeiluita johtaa ohjelman syntymiseen. Riittävä määrä ohjelmia muodostaa ohjelmiston jne. Riittävän monta ohjelmistoa ohjelmoinut, osaa jo sujuvasti käyttää aiempia luomiaan komponentteja, jolloin uudelleen käytettävyys kasvaa huomattavasti. Konstruktivismiako? Eräs kolleegani totesi että kun on riittävän kauan ohjelmoinut, riittää että osaa käyttää tietokoneesta näppäimiä Ctrl + C ja Ctrl + V. (Copy-Paste).
Teemassa 6 perehdyimme oppilasta aktivoivaan opetukseen. Toisin sanoen opettelimme tekemään luennoista ei-niin-huonoja opetusmenetelmiä. Edellisessä teemassahan luento oli rankattu huonoimmaksi opetusmenetelmäksi oppimisen kannalta, joten tästä näkökulmasta teema 6 oli haastava. Mutta jos luennointia joka tapauksessa joudutaan käyttämään jossain määrin opetuksessa, esim. resurssien puutteen takia, sen tulisi todellakin olla aktivoivaa, eikä ainakaan pitkästyttävää ja nukuttavaa. Tämä tavoite motivaattorina mielessään ryhmämme olivatkin todella innovatiivisia ja kekseliäitä aktivoinnin suhteen. Oli suorastaan herkullista odotella mitä ihmeellistä ja yllättävää seuraava ryhmä on keksinyt.
Olen ollut monilla luennoilla, jolla luennoitsija on kyennyt vangitsemaan kuulijoidensa huomion koko luennon ajaksi. , Jälkeenpäin luentoa miettineenä, monesti on tullut siihen tulokseen, että luennoitsija valitsi luentoon vain mielenkiintoiset aiheet ja jätti epämielenkiintoiset pois. Vai oliko kuitenkin niin, että luennoitsija vain osasi tehdä aiheista mielenkiintoisia. Hän osasi paketoida aiheen myytävään ja kiinnostavaan pakettiin, jolloin siitä jäi enemmän mieleen, kuin siitä, että paketti olisi sisältänyt kaiken teoreettisessa muodossaan, jolloin siitä ei olisi jäänyt mieleen sitäkään vähää mitä nyt jäi. Valitettavasti näin on tapahtunut vain harvoin tietotekniikan luennoilla.
Teema 7 johdatteli meidät yhteisöllisyyden pariin. Tänä päivänä opetusmenetelmien kirjo on laaja. Tärkeänä osana tässä kokonaisuudessa ovat ryhmätyömenetelmät. Menetelmä on vanha ja paljon käytetty, mutta ilmeisen hyvä ja tehokas, koska se on pitänyt pintansa uudempien menetelmien joukossa. Toisaalta moni uudempi, esim. tietotekniikkaan perustuva opetusmenetelmä pitää myös sisällään ryhmätyön elementtejä, tai suorastaan on ryhmätyömenetelmä toteutettuna tietotekniikan avulla.
Opettajana aion käyttää ryhmätöitä opetettavan asian käytännön opetteluun. Ryhmän jäsenet opettavat toinen toistaan, jolloin heidän yhteenlaskettu oppimansa parhaimmassa tapauksessa siirtyy jokaisen ryhmän jäsenen oppimaksi. Ohjelmistotekniikassa ryhmästä löytyy usein parempia/motivoituneempia ja aloittelevampia/ei-niin-motivoituneita ohjelmoijia, jolloin joskus voi käydä niin, että yksi ja sama ohjelmoija ohjelmoi koko harjoitustyöohjelmiston samoilla tulilla kun kerran vauhtiin pääsi. Tällöin näkisin, että harjoitustyöt olisi syytä tehdä yksilötasolla. Toisaalta ainahan on mahdollista, että tähänkin saadaan apua ulkopuolelta, jolloin osaminen olisi lisäksi syytä tarkistaa esim. näyttökokeella.
Teemat 8 ja 9 olivat aivan opettajan työn ytimessa: Opetuksen suunnittelu sekä osaamisen ja oppimisen arviointi. Koin että nämä teemat olivat minulle arvokkaimpia. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, näinhän sanonta kuuluu. Suunnittelu pitää sisällään kaikki aikaisemmat teemat. Pitää ottaa huomioon opetettava ryhmä, sen lähtötaso ja kirjo. Pitää tehdä ydinainesanalyysi huomioon ottaen käytettävissä oleva aika ja resurssit. Pitää valita oppimisstrategiat ja menetelmät. Ts. laatia opetussuunnitelma ja oppimistavoitteet. Iso ja laaja tehtävä johon kuluu suurin osa opettajan työstä.
Arviointi osassa arvioidaan miten suunnitelma toteutui ja miten osaamistavoitteet saavutettiin summatiivisesti. On valittava arviontimenetelmät kohderyhmän, opetettavan aiheen mukaisesti. Arviointia suoritetaan myös formatiivisesti oppimisprosessin aikana. Onneksemme arviointimenetelmiä on jo olemassa valtava määrä, ja lisää syntyy kaiken aikaa. Enää ei tarvitse välttämättä päntätä teoriaa kyetäkseen osoittamaan osaamistaan. Päinvastoin ammatillisella puolella ollaan siirtymässä entistä enemmän osaamisen osoittamiseen käytännön tekemisen kautta. Äkiseltään mietittynä ohjelmistotekniikan osaaminen voidaan osoittaa ohjelmoimalla pieni ohjelma näyttökokeessa. Ja jotta tämä olisi mahdollista, pitää ohjelmoijan osata soveltaa teoriaoppimaansa käytännössä. Formatiivinen arviointi voitaisiin suorittaa harjoitustyön muodossa. Summatiivinen arviointi näyttökokeen ja teoriakokeen yhteistuloksella.
Onneksi opetusharjoittelu on tulossa kevätlukukauden aikana 2015, koska käytännön tekeminen on se johon koen tarvitsevani eniten tukea, harjoitusta ja opetusta. Tulee olemaan erittän mielenkiintoista nähdä miten oppimamme teemat soveltuvat käytännön opetustyöhön, ja siihen kyseiseen opintokokonaisuuteen joka opetettavakseni valikoituu.
fi/fi/laki/ajantasa/2003/20030434. Viitttu 9.6.2014
National Training Laboratories. Learning Pyramid. http://www.ntl.org. Viitattu 8.12.2014.
Operight 2014. Opettajan työ ja tekijänoikeudet. Osoitteesta http://www.operight.fi. Viitattu 7.12.2014.
Ensimmäisenä tuli mieleen substanssiosaaminen. Pitää hallita opettamansa ala. Mitä pidemmälle teemat ehtivät, sitä selvemmäksi tuli, että substanssin osaaminen ei riitä alkuunkaan. Oppiminen ja opettaminen on paljon laajempi ja monikerroksisempi prosessi, jossa liikkuvia osia ja huomioon otettavia asioita riittää, ja joihin on vieläpä monia katsantokantoja.
Teema 3, johdatti meidät opettajaa ja opettamista koskevan lainsäädännön piiriin ydinkysymyksellään mitkä ovat opettajan velvollisuudet ja oikeudet. Kouluympäristössä on jotenkin sanomattakin selvää jollain tasolla, että opettaja on vastuussa opiskelijoista monellakin tasolla. Turvallisuus, oppiminen, aikataulutus yms.
Opettajan työhön liittyy paljon hallinnointia ja oppilaan kanssa luottamuksellista vuorovaikutusta. Mm. näistä asioista säädetään laeilla ja nämä opettajan on hallittava kyetäkseen toimimaan pätevänä opettajana. (finlex 2014a)
Tietotekniikan alalla, minkä tiimolta opettajakoulutukseen hain, on ollut käynnissä vallankumous jo pitkään. Uusia järjestelmiä, menetelmiä, laitteistoja ja palveluita syntyy kaiken aikaa. Sosiaalinen media (some) on tullut tavalla tai toisella jokaisen meidän elämäämme. Samoin erilaiset sisällönjakelualustat, kuten Youtube, Instagram ja Dropbox, ovat vaikuttaneet siihen, että yksityisten henkilöiden tuottamaa, varsinkin visuaalista sisältöä löytyy julkisena rajattomasti. Tietotekniikan opettajan, ja miksei myös muidenkin aineiden opettajien, pitää olla selvillä sähköisen aineiston tekijänoikeussäännöksistä. Tilannetta hankaloittaa se, että sisältöä koskee sekä tekijänoikeuslaki, että sisältöalustan omat säädökset, mitkä on hyväksyttävä jos ko. palvelua halutaan käyttää. (operight 2014).
Julkisesti saatavilla olevien digitaalisten opetus- ja sisällönjakelualustojen määrä on niin suuri, että opettaja voi hukkua niihin. Olisi ehkä järkevää jatkuvan kokeilun ja hakemisen sijasta yrittää löytää tietyksi määräajaksi vakiintunut alusta, jotta ainakaan alustan vaihdokset eivät sekoittaisi oppilaita tarpeettomasti.
Teemassa 4 tutustuimme oppimisen teoriaan ja oppimisen ohjaamiseen. Erilaisten oppimisnäkemysten ja -teorioiden tuntemus kuuluu opettajan yleissivistykseen. Vallalla oleva konstruktiivinen oppimisnäkemys ei välttämättä sovellu kaikille ammatillisille aloille ja oppilaitoksiin, työssäoppimisen ollessa entistä suuremmassa roolissa myös tulevissa opetussuunnitelmastrategioissa.
Oppimisen aikana käytetty oppimisstrategia vaikuttaa keskeisesti oppimistulokseen. Strategian valinnalla voidaan vaikuttaa siihen että kohtaavatko oppimistulos ja -tavoite. Opettajan tehtävänä on ohjata käyttämään oikeaa strategiaa, jotta päädyttäisiin toivottuun tulokseen. Strategia vaikuttaa siihen, mitä ja miten opitaan. Kielen oppimisstrategia voi erota merkittävästi historian oppimisen oppimisstrategiasta. Oman, tehtävän tai tilanteen kannalta oikean strategian löytäminen parantaa suoritusta, säästää aikaa, parantaa motivaatiota ja kohottaa itsetuntoa.
Koen että tulevana opettajana yksi keskeisimpiä tehtäviäni on ohjata oppilaita käyttämään oikeaa oppimisstrategiaa. Tämän edellytyksenä on selittää käytettävä strategia oppilaille. Oppilaiden tulisi ymmärtää mikä on tavoite. Strategialla on keskeinen vaikutus myös tulevien opintojen motivaation ja onnistumisen kannalta. On keskeistä valistaa oppilasta siitä mikä osa opeteltavasta aineksesta tulisi opiskella syvällisellä strategialla ja mikä osa pinnallisella strategialla. Tällöin ei synnyt tilannetta, jossa opiskelija on harhautunut opiskelemaan syvällisesti lisäainesta, ja jättänyt tärkeimmän aineksen opiskelun pinnalliseksi. Tämä voisi johtaa heikkoon arviointitulokseen, motivaation laskuun ja heikentyneeseen kokonaissuoritukseen.
Oppimisstrategiateoria johtaa meidät helposti myös teemassa 8 käsitellyn ydinainesanalyysin äärelle, missä opiskeltava aines on jaettu kolmeen kategoriaan: Ydinainekseen, täydentävään ainekseen ja erityisainekseen. Olisiko järkevää käyttää kuhunkin ainekseen omaa oppimisstrategiaansa? Tällöin ainakin oppilaan käytettävissä olevat resurssit suuntautuisivat oikeampaan kohteeseen.
 | |
| Ydinainesanalyysi |
Teemassa 5 opiskelimme erilaisia opetusmenetelmiä, jotka ovat lunnollisesti myös sukua oppimisstrategioille.
 | |||
| Oppimismenetelmät ja oppimisen määrä |
Yllä olevan kuvan mukaan luento on huonoin menetelmä oppimisen kannalta, toisten opettamisen ollessa paras. (ntl.org). Toisaalta, voiko erittäin hyvä luento olla parempi oppimistulosten kannalta, kuin itse huonosti opetettu asia? Itselleni haastavinta voi olla valita oikea menetelmä opetettavalle asialle. Tietyt käytännön asiat lienee luontevinta opettaa tekemisen kautta. Mikäli tekemisen edellytyksenä on tietty määrä tietoa, jotta tietää mitä tekee, lienee syytä lukea ja sisäistää teoria syvällisen oppimisen strategian avulla, ennen tekemiseen ryhtymistä.
Ohjelmistotekniikassa tekemisellä on suuri rooli, mutta sitä edeltää tietty määrä teoriaan perehtymistä, joka voidaan suorittaa paitsi luennolle osallistumalla, katselemalla opetusvideoita tai -demoja, ennen kaikkea lukemalla teoriaa käytettävistä ohjelmointi työkaluista, alustoista ja kielestä. Tietty teoriapohja pitää omata, että kykenee aloittamaan tekemisen. Ohjelmoinnin alalla netistä löytyy valtava määrä esimerkkejä ja ratkaisuita erilaisiin ohjelmoitiongelmiin, liittyen kieliin ja työkaluihin. Lopullinen oppiminen ohjelmointityökalujen ja -ympäristön suhteen tapahtuu kokeilemalla. Riittävä määrä kokeiluita johtaa ohjelman syntymiseen. Riittävä määrä ohjelmia muodostaa ohjelmiston jne. Riittävän monta ohjelmistoa ohjelmoinut, osaa jo sujuvasti käyttää aiempia luomiaan komponentteja, jolloin uudelleen käytettävyys kasvaa huomattavasti. Konstruktivismiako? Eräs kolleegani totesi että kun on riittävän kauan ohjelmoinut, riittää että osaa käyttää tietokoneesta näppäimiä Ctrl + C ja Ctrl + V. (Copy-Paste).
Teemassa 6 perehdyimme oppilasta aktivoivaan opetukseen. Toisin sanoen opettelimme tekemään luennoista ei-niin-huonoja opetusmenetelmiä. Edellisessä teemassahan luento oli rankattu huonoimmaksi opetusmenetelmäksi oppimisen kannalta, joten tästä näkökulmasta teema 6 oli haastava. Mutta jos luennointia joka tapauksessa joudutaan käyttämään jossain määrin opetuksessa, esim. resurssien puutteen takia, sen tulisi todellakin olla aktivoivaa, eikä ainakaan pitkästyttävää ja nukuttavaa. Tämä tavoite motivaattorina mielessään ryhmämme olivatkin todella innovatiivisia ja kekseliäitä aktivoinnin suhteen. Oli suorastaan herkullista odotella mitä ihmeellistä ja yllättävää seuraava ryhmä on keksinyt.
Olen ollut monilla luennoilla, jolla luennoitsija on kyennyt vangitsemaan kuulijoidensa huomion koko luennon ajaksi. , Jälkeenpäin luentoa miettineenä, monesti on tullut siihen tulokseen, että luennoitsija valitsi luentoon vain mielenkiintoiset aiheet ja jätti epämielenkiintoiset pois. Vai oliko kuitenkin niin, että luennoitsija vain osasi tehdä aiheista mielenkiintoisia. Hän osasi paketoida aiheen myytävään ja kiinnostavaan pakettiin, jolloin siitä jäi enemmän mieleen, kuin siitä, että paketti olisi sisältänyt kaiken teoreettisessa muodossaan, jolloin siitä ei olisi jäänyt mieleen sitäkään vähää mitä nyt jäi. Valitettavasti näin on tapahtunut vain harvoin tietotekniikan luennoilla.
Teema 7 johdatteli meidät yhteisöllisyyden pariin. Tänä päivänä opetusmenetelmien kirjo on laaja. Tärkeänä osana tässä kokonaisuudessa ovat ryhmätyömenetelmät. Menetelmä on vanha ja paljon käytetty, mutta ilmeisen hyvä ja tehokas, koska se on pitänyt pintansa uudempien menetelmien joukossa. Toisaalta moni uudempi, esim. tietotekniikkaan perustuva opetusmenetelmä pitää myös sisällään ryhmätyön elementtejä, tai suorastaan on ryhmätyömenetelmä toteutettuna tietotekniikan avulla.
Opettajana aion käyttää ryhmätöitä opetettavan asian käytännön opetteluun. Ryhmän jäsenet opettavat toinen toistaan, jolloin heidän yhteenlaskettu oppimansa parhaimmassa tapauksessa siirtyy jokaisen ryhmän jäsenen oppimaksi. Ohjelmistotekniikassa ryhmästä löytyy usein parempia/motivoituneempia ja aloittelevampia/ei-niin-motivoituneita ohjelmoijia, jolloin joskus voi käydä niin, että yksi ja sama ohjelmoija ohjelmoi koko harjoitustyöohjelmiston samoilla tulilla kun kerran vauhtiin pääsi. Tällöin näkisin, että harjoitustyöt olisi syytä tehdä yksilötasolla. Toisaalta ainahan on mahdollista, että tähänkin saadaan apua ulkopuolelta, jolloin osaminen olisi lisäksi syytä tarkistaa esim. näyttökokeella.
Teemat 8 ja 9 olivat aivan opettajan työn ytimessa: Opetuksen suunnittelu sekä osaamisen ja oppimisen arviointi. Koin että nämä teemat olivat minulle arvokkaimpia. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, näinhän sanonta kuuluu. Suunnittelu pitää sisällään kaikki aikaisemmat teemat. Pitää ottaa huomioon opetettava ryhmä, sen lähtötaso ja kirjo. Pitää tehdä ydinainesanalyysi huomioon ottaen käytettävissä oleva aika ja resurssit. Pitää valita oppimisstrategiat ja menetelmät. Ts. laatia opetussuunnitelma ja oppimistavoitteet. Iso ja laaja tehtävä johon kuluu suurin osa opettajan työstä.
Arviointi osassa arvioidaan miten suunnitelma toteutui ja miten osaamistavoitteet saavutettiin summatiivisesti. On valittava arviontimenetelmät kohderyhmän, opetettavan aiheen mukaisesti. Arviointia suoritetaan myös formatiivisesti oppimisprosessin aikana. Onneksemme arviointimenetelmiä on jo olemassa valtava määrä, ja lisää syntyy kaiken aikaa. Enää ei tarvitse välttämättä päntätä teoriaa kyetäkseen osoittamaan osaamistaan. Päinvastoin ammatillisella puolella ollaan siirtymässä entistä enemmän osaamisen osoittamiseen käytännön tekemisen kautta. Äkiseltään mietittynä ohjelmistotekniikan osaaminen voidaan osoittaa ohjelmoimalla pieni ohjelma näyttökokeessa. Ja jotta tämä olisi mahdollista, pitää ohjelmoijan osata soveltaa teoriaoppimaansa käytännössä. Formatiivinen arviointi voitaisiin suorittaa harjoitustyön muodossa. Summatiivinen arviointi näyttökokeen ja teoriakokeen yhteistuloksella.
Onneksi opetusharjoittelu on tulossa kevätlukukauden aikana 2015, koska käytännön tekeminen on se johon koen tarvitsevani eniten tukea, harjoitusta ja opetusta. Tulee olemaan erittän mielenkiintoista nähdä miten oppimamme teemat soveltuvat käytännön opetustyöhön, ja siihen kyseiseen opintokokonaisuuteen joka opetettavakseni valikoituu.
Lähteet
Finlex 2014 a. Hallintolaki, 2 luku Hyvän hallinnon perusteet. Osoitteesta http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2003/20030434. Viitttu 9.6.2014
National Training Laboratories. Learning Pyramid. http://www.ntl.org. Viitattu 8.12.2014.
Operight 2014. Opettajan työ ja tekijänoikeudet. Osoitteesta http://www.operight.fi. Viitattu 7.12.2014.
Asiallista pohdintaa ja itsellesi merkittävät teemat nousevat esille. Pohdintasi taso on hyvällä mallilla ja ammattipedagogiikan perusasioissa olet jo vahvoilla.
VastaaPoista