Tällä kertaa opetustuokiomme aihe oli suoraan asiamme ytimessä: Opetussuunnitelmat ja opetuksen suunnittelu, jonka ydinsisältönä oli opetussuunnitelman käyttäminen ja kehittäminen ammatillisena opettajana.
Virikekysymykset ja jakautuivat ryhmille seuraavasti:
1. Mikä on osaamisperustainen opetussuunnitelma? Ryhmä 2.
2. Mitä ECVET tarkoittaa? Ryhmä 3.
3. Miten opetusta suunnitellaan. Mitkä tekijät siihen vaikuttavat? Ryhmä 4.
4. Mitä ydinainesanalyysi tarkoittaa? Ryhmä 5.
Ryhmä 1. palauteryhmä.
Tässä vaiheessa koulutusta alkoi todella tuntua sille, että olemme ryhmäytyneet kunnolla ja olemme sisäistäneet opiskeluympäristömme. AC huoneessamme oli leppoisa tunnelma, ei ollut turhaa jännittämistä. Opetukseen oli tullut jälleen lisää varmuutta ja luottavaisuutta. Tekniikkakin toimi moitteetta ja kaikki olivat valmistautuneet huolella. Luotamme itseemme, että selviydymme ja osaamme improvisoida tarpeen/aikataulun vaatiessa. Tämä kaikki näkyi laatuna, josta tutorimmekin olivat iloisia ja tyytyväisiä.
Opetusmenetelmissäkin oli jälleen uusia variaatioita. On todella mielenkiintoista seurata mitä kaikkea keksimmekään. Toisaalta on hyvä kartoittaa opetusmenetelmiä ja työkaluja verkko-opetuksessa, mutta jossain vaihdeessa liiallinen kirjo saataa kääntyä itseään vastaankin, kun aina pitää opetella uuden työkalun niksit sekä opettajana että oppilaana. Jossain vaiheessa voi valita sen mitä oletustyökaluja käytää. Toki työkalupakkia pitää tarkastella aika-ajoin, jotta se pysyy validina ja ajantasalla.
Sitten muutama sananen opetustuokioista. Ensimmäinen aihe ryhmällä 2, oli kuumottavan kutkuttava osaamisperustainen opetussuunnitelma. Kävimme hyvän keskustelun väittelyn keinoin. Suurin osa ryhmästä, myös vastutus-roolin saaneet olivat sillä kannalla, että tämä on hyvä asia. Tosin teoreettisen oppimisen kannatustakin löytyi. Tässä pitää vain pitää huolta siitä, että nekin jotka oppivat lukemalla teoriaa, eivät jää syrjään ja tekemällä oppivien jalkoihin, vaan että heilläkin on mahdollisuus opiskella se ammatti johon heillä on taipumusta ja kiinnostusta.
ECVET-sana ei ollut minulle ennestään tuttu, mutta ennakkomateriaaliin tutustuminen avasi aiheen hyvin. Kyseessä on eurooppalainen opintojen siirrettävyyttä ja läpinäkyvyyttä lisäävä järjestelmä. Ajatus on hyvä: Euroopassa opiskelut ja tutkinnot olisivat hyödynnettävissä eri maissa. Tämä vähentäisi byrokratiaa, hyväksilukemisien osalta. Selkeyttäisi pätevyyksiä. Asialla on kuitenkin toinenkin puolensa: On varmasti aika haasteellista arvottaa eri maissa suoritettuja tutkintoja. Ovatko ne siinä määrin samanlaisia, että ne pätevöittävät toimimaan toisessa maassa vallitsevien normien mukaisissa ammateissa.
Ryhmän 4 aiheena oli opetuksen suunnittelu. Harvoin on samankaltaista yksimielisyyttä: Ilman suunnittelua ei ole opetusta. On mahdotonta lähteä opettamaan ilman että on ottanut huomioon ryhmän lähtötason, tavoitteet, resurssit yms. seikat. Opetuksen suunnittelu on opettajan ydinosaamisaluetta.
Ryhmään 5 kuuluvana meillä oli aiheena ydinainesanalyysi. Vaikka nimi viittasi hieman ydinfysiikan puolelle, helpotuksekseni pysyttelimme kuitenkin turvallisesti opetuksen suunnittelun saralla. Ydinainesanalyysissä luokitellaan opetettavat asiat kolmeen luokkaan: Ydinaines, erityisaines ja täydentävä aines. Useinhan olisi mukava perehtyä opetettavaan aiheeseen juuriaan myöden, pöyhentäen täydellisesti aiheen a:sta ö:hön. Opettajan on kuitenkin otettava huomioon opetettavan aiheen tärkeys opetettavaan tutkintoon, resursseihin ja opetussuunnitelmaan nähden. Kurssin sisällöstä on valittava näillä reunaehdoilla se aines, joka on osattava, lopun jäädessä erityisainekseksi ja täydentäväksi ainekseksi. Voisi kuvitella, että se mitä ehditään opettaa/opiskella riippuu aina paljon ryhmästä, sen motivaatiosta ja kyvyistä, mutta myös esim. poissaoloista ja muista poikkeuksista.
Tämä virtuaali-istunto oli mielestäni tähän saakka mielenkiintoisin, ja tärkein aihe. eAPE-1 on menossa hyvään suuntaan :)
Tässä on hyvä pohja myös sille, että tulisi avattua oman alan opseja eri kouluasteilla.
VastaaPoista